Kiina rynnii Jäämerelle

Koillisväylän sulaminen houkuttelee pohjoiseen Kaukoidän maita. Vientimahdit Kiina ja Japani rahtaavat Eurooppaan tavaroita ja havittelevat pääsyä Jäämeren kala-apajille.

Ulkomaat
Sulavaa jäätä pohjoisella napa-alueella.
Corbis

Aasian pohjoispuolinen merireitti, Koillisväylä, on nykyisin merenkulkukelpoinen heinäkuusta jopa marraskuuhun. Jos ja kun ilmaston lämpemeninen jatkuu ennusteiden mukaan, pohjoinen Jäämeri on laajalti sula kesäaikaan arviolta 2030-2040-luvuilla.

Muuttuvat jääolot kiinnostavat Jäämeren rantavaltioiden lisäksi monia muitakin. Koillisväylä lyhentää rahtireittiä Kaukoidästä Eurooppaan tuhansilla kilometreillä, ja on esimerkiksi Kiinalle siksi erittäin tärkeä.

- Kiina on poikkeuksellisen riippuvainen siitä, että sen tavarat pääsevät markkinoille, joten Koillisväylä tietysti kiinnostaa sitä, sanoo tutkimusprofessori Timo Koivurova Lapin yliopiston Arktisesta Keskuksesta.

- Kiinan kiinnostus pohjoista kohtaan on kasvanut koko ajan. Hyvä signaali on esimerkiksi se, että Kiina on jättänyt Arktiselle neuvostolle tarkkailijäsenyyshakemuksen vuodesta 2006, Koivurova huomauttaa.

Kiina hyväksyttiin neuvostoston tarkkailijajäseneksi tänä kesänä. Esimerkiksi EU jäi vielä ulkopuolelle hylkeenpyyntikiistojen vuoksi.

Kalakannat kiinnostavat

Koivurova sanoo, että Kaukoidän mailla on pohjoisessa myös pitemmän tähtäimen intressejä. Sekä Kiina että Japani ovat kalastusmahteja, joiden laivastot liikkuvat ympäri maailmaa. Kun Jäämeri sulaa, syntyy uutta kansainvälistä merialuetta, jonne maat haluavat lähettää troolarinsa.

- Niiden olemassaolevat oikeudet realisoituvat. Merioikeus takaa niille kalastusoikeudet ja hyvin laajat navigointioikeudet. Pohjoisessa aavalla merellä on valtavan iso alue, jossa on potentiaalisesti valtava määrä erilaisia kalalajeja, Koivurova selittää.

Mahdollisuus kalastukseen havainnollistaa ilmiötä, jota politiikan tutkijat kutsuvat _arktiseksi paradoksiksi. _Ilmaston nopea lämpeneminen uhkaa vakavasti pohjoista luontoa, synnyttää sään ääri-ilmiöitä ja nostaa meren pintaa uhkaavasti. Samalla jään sulaminen synnyttää suuria taloudellisia mahdollisuuksia, joita valtiot ja yritykset hamuavat.

Kiina toimii pelisääntöjen mukaan

Kiina on kiinnostunut myös pohjoisen muista luonnonvaroista, maakaasusta ja öljystä. Koivurova sanoo, että idän jättivaltio ei kuitenkaan pyri hyödyntämään esiintymiä suoraan, sillä ne sijaitsevat usein alueilla, joiden katsotaan jo kuuluvan jollekin Jäämeren rantavaltioista. Professorin mukaan pelisäännöt pohjoisessa ovat suhteellisen selvät:

- YK:n merioikeusyleissopimus säätelee toimintoja, ja kaikki Jäämeren rantavaltiot ovat hyvin selkeästi ilmaisseet noudattavansa sitä. Osana Arktisen neuvoston jäsenhakemustaan Kiina on myös sitoutunut kunnioittamaan sopimusta ja niitä sääntöjä, jotka alueella ovat voimassa.

Koivurovan mukaan Kiinaa pelätään usein turhaan lähinnä siksi, että sen nouseva taloudellinen voima aiheuttaa epävarmuutta.

- Väärinymmärrys johtuu varmaan pitkälti siitä, että Kiinan nousevaan geopoliittisen suurvalta-asemaan liittyy paljon pelkoja. Kiina kuitenkin toimii eri alueilla eri tavoin. Etelä-Kiinan merellä, omalla takapihallaan, Kiina on haastanut kansainvälisen merioikeuden säännöt avoimesti. Arktisella Jäämerellä, jossa on sellaisia jättejä kuin USA ja Venäjä, Kiina tulee ottamaan huomioon kansainvälisen oikeuden säännöt ihan eri tavoin.

Suomen mahdollisuus

Timo Koivurova sanoo, että Kaukoidän maiden lisääntynyt aktiivisuus pohjoisessa vaikuttaa myös Suomeen. Yleinen toimeliaisuus Jäämerellä lisääntyy, ja vaikka asiasta on jo puhuttu paljon, olisi Suomellakin vielä tehtävää.

- Taloudellinen toimeliaisuus Suomen lähialueilla lisääntyy, ja voi kysyä, pitäisikö Suomen varmentaa talousintressinsä eri tavoin pohjoisessa. Lyhyen tähtäimen intressit ovat esimerkiksi jäänmurtoteknologiassa, jossa Suomi jo on maailman johtavia maita.

Koivurova uskoo, että Lappi voi olla tulevaisuudessa vähintäänkin merkittävä kauttakulkualue.

- Ylipäänsä se on merkittävää, miten Suomi kehittää Lappia kauttakulkualueena, siis mihin rakennetaan kaasuputkia, teitä ja rautateitä.

Pitäisikö Suomen siis sijoittaa Jäämeren rataan, jota erityisesti monet pohjoisen kunnat ovat ajaneet? Koivurova ei ota tähän suoraan kantaa, mutta peräänkuuluttaa poliitikoilta rohkeutta.

- Ne ovat kovia asioita Suomen poliittisten päättäjien tehtäväksi. Siinä vaaditaan visionääristä lähestymistapaa, joka ei ole ollut Suomelle ulkopolitiikassa perinteinen rooli. Suomi on pikemminkin katsonut asioita pragmaattisesti. Roolia määrittää sekin, että Suomi on EU:n jäsenvaltio, eikä asioita voida siten katsoa pelkästään kansallisesta näkökulmasta, Koivurova pohtii.