Mestaritarina kumpuaa mistä vaan - vaikka marketin lattialta

Jyväskyläläinen Sirkka Huhtahaara voitti viikonloppuna tarinaniskennän suomenmestaruuden Kärsämäellä. Hänen voittajatarinansa on nimeltään Talitiainen ja minä.

kulttuuri
Sirkka Huhtahaara
Ihmiselämä on täynnä pieniä asioita. Tarinankertojalla on taito nähdä nuo asiat ja tehdä niistä tärkeitä myös muille. Kohtaaminen talitintin kanssa tavaratalossa saatteli Sirkka Huhtahaaran suomenmestaruuteen asti.

Kilpailussa esitettiin enintään seitsemän minuutin mittainen omakohtainen elämäntarina perinteisellä kerrontatavalla. Kilpailun sääntöihin kuuluu se, että esittäjällä ei ole rooliasua eikä muutakaan rekvisiittaa.

Hallitseva mestari Huhtahaara ei ollut kisassa mukana ensimmäistä kertaa. Kaksi vuotta sitten hänet kruunattiin suomenmestariksi, edellisvuonna kisasta tuli hopeaa.

- Silloin kaksi vuotta sitten tarinani nimi oli Hääyö, se oli todella yleisön nauruhermoja kutkuttava tarina. Hopeavuoden tarina kertoi pilkkireissusta. Tämänvuotinen tarina talitiaisesta ja minusta ei naurattanut ketään, joten en uskonut pärjääväni lainkaan, Huhtahaara naurahtaa.

"Vahingossa" karsinnasta finaaliin

Huhtahaara kertoo, että hänen ei ollut tarkoitus osallistua tämänvuotiseen kilpailuun. Kesken kasvimaan kunnostuksen tuttava pyysi hänet karsintakilpailuun mukaan, katsomon puolelle.

- Sanoin hänelle, että en sitten esitä mitään. Kuunnellaan vaan. Mutta kun kilpailu alkoi, kukaan ei mennyt kertomaan tarinaa. Ajattelin, että menen vetäisemään jonkun tarinan hatusta. Siitä kaikki tajuaisivat, että kyllä he pystyvät parempaan. Kukaan muu ei kuitenkaan tullut lavalle, joten minut valittiin Kärsämäen finaaliin, Huhtahaara muistelee.

Tarinat tulevat elävästä elämästä

Ympäröivästä luonnosta voi kehittää minkälaisen tarinan tahansa. Tämän vuoden voittotarina perustuu siihen, mitä Huhtahaara itse ajatteli ja mitä hän luuli talitiaisen ajattelevan. Kertoessaan hän yritti elää tarinan uudestaan.

- Ei pidä välittää siinä tilanteessa salamavaloista tai tuomareista. Pitää eläytyä täysillä tarinaan, silloin se onnistuu, Huhtahaara kertoo.

Mitä kaikkea hyvältä tarinalta ja sen kerronnalta vaaditaan?

- Ei saa näyttää, jos jonkun osan unohtaa. Eikä sitä saa ruveta paikkailemaan myöhemmin. Tarinan on kuljettava sujuvasti alusta loppuun. Ja yleisö on otettava huomioon, ei voi vain omia varpaitaan tuijotella, kerrontamestari summaa.

Talitiainen ja minä - voittajatarina

Huhtahaara kertoo kävelleensä Keljon marketissa, siellä hän näki talitiaisen lattialla. Kukaan ei lintua huomannut ja Huhtahaara pelkäsi, että joku astuu sen päälle.

- Mietin kovasti, että haenko sen pois vai enkö hae. Päätin hakea. Kun otin sen käsiini se parkaisi ja luulin, että nyt se kuoli. Sitten peitin se silmät, koska tiesin, että silloin eläin rauhoitttuu. Lopulta sain vietyä linnun ulos, Huhtahaara tarinoi.

Kuinka tarina tästä etenee, sen voit kuunnella linkistä ylhäältä.