Häpeä nostaa kynnystä osallistua aikuisten uimakouluun

Aikuisten uimataidon tila on Suomessa kohtuullinen, sillä hieman alle 70 prosenttia aikuista osaa uida. Uimakoulujen suosio on jatkuvassa kasvussa.

Kotimaa
Uimari uimahallissa.
Yle

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton mukaan monet aikuiset häpeilevät yhä uimataidottomuuttaan. Liiton koulutussuunnittelija Tero Savolainen kertoo, että usealle aikuiselle kynnys parantaa uimataitoaan yleisessä uimahallissa on korkea.

- Yleensä heikkoa uimataitoa tai uimataidottomuutta ei haluta myöntää, vaan sitä peitellään, Savolainen sanoo.

Aikuisten uimakoulujen suosio on kuitenkin kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Savolaisen mukaan yksi syy tähän voi olla, että kurssien järjestäjät ovat muuttaneet toimintapojaan. Alkeisuimakouluja on alettu järjestää uimahallien aukioloaikojen ulkopuolella, sulkemisajan jälkeen.

Aikuisten uimataidon tila on Suomessa kohtuullinen. Tilannetta selvitetään 4-5 vuoden välein. Edellisen kerran Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto selvitti uimataitoa vuonna 2011 yhteistyössä THL:n kanssa. Tuolloin uimataitoisia 15-64 -vuotiaista oli 68 prosenttia.

Uimataito on muutakin kuin fyysinen suoritus

Uimataitoiseksi lasketaan, jos pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Uintiin tulisi lähteä hypäten uintisyvyiseen veteen, jolloin pää käy pinnan alla ja pinnalle pääsyn jälkeen alkaa varsinainen uintiosuus. Määritelmä on tehty yhdessä muiden pohjoismaisten hengenpelastusliittojen kanssa.

- Tämä tuo uintiin muitakin elementtejä. Pitää osata kontrolloida hengitystään yllättävässä tilanteessa, kun veteen putoaa, Savolainen sanoo.

Harjoittelu testiä varten avartaa uimarin käsitystä vedestä ja vedessä toimimisesta. Se parantaa vesiturvallisuutta, sillä se avartaa kykyä toimia vedessä.

Tero Savolainen

Savolaisen mukaan uimataidon saavuttaminen ei ole kovin vaativaa, vaan se onnistuu normaalilla harrastamisella ja harjoittelulla. Suurin osa koululaisista saavuttaa tuon tason; tavoitteena kouluissa on saavuttaa uimataito 9. luokkaan mennessä. Yhdeksäsluokkalaisista 72 prosenttia osaa uida.

- Uimataito on muutakin kuin fyysinen suoritus. Harjoittelu testiä varten avartaa uimarin käsitystä vedestä ja vedessä toimimisesta. Se parantaa vesiturvallisuutta, sillä se avartaa kykyä toimia vedessä, Savolainen sanoo.

Uimataitoisten määrä on ollut jatkuvassa nousussa. Viimeisen 30 vuoden aikana uintikulttuuri on kasvanut selkeästi uimahallien lisääntymisen myötä. Samalla uinti on muuttunut ympärivuotiseksi harrastukseksi.

Kurssilainen joutui heti testaamaan uusia taitojaan tositoimissa

Kotkan uimaseuran viime keväänä järjestämään aikuisten uimakouluun mahtui 10 ihmistä, tulijoita kurssille olisi ollut enemmänkin. Kurssilaisista noin puolet olivat täysin uimataidottomia, eivätkä he uskaltaneet mennä veden alle. Toinen puoli uimakoululaisista osasi uida noin 10-20 metriä ja sukeltaa hieman.

Joillakin aikuisilla rohkeutta vaati sekin, että uskaltaa kävellä altaassa, missä vesi on vyötäröön tai kainaloihin asti.

Merja Pettersson

- Täysin uimataidottomien kanssa aloitimme lasten altaassa, ja hieman osaavien kanssa niin sanotussa terapia-altaassa. Meitä oli koko ajan kaksi ohjaajaa, joten jako kahtia onnistui todella hyvin, sanoo uimakoulua vetänyt Kotkan uimaseuran sihteeri Merja Pettersson.

Opettelu uimataidottomien aikuisten kanssa alkaa samalla tavalla alkeisopetuksesta kuin lastenkin kanssa. Veteen totuttautuminen on tärkein asia.

- Pikku hiljaa opetellaan laittaamaan suu veteen, uloshengittämään veteen, kastelemaan kasvot, liukuasentoja, vatsaliukua, selinliukua. Lisäksi opetellaan veden alle meneminen ja esineiden hakemista pohjasta matalassa vedessä. Joillakin aikuisilla rohkeutta vaati sekin, että uskaltaa kävellä altaassa, missä vesi on vyötäröön tai kainaloihin asti.

Rouva oli iloinen siitä, että hän ei mennyt yhtään paniikkiin, vaan osasi toimia vedessä. Se oli hieno tarina meidän kurssilaisillekin, ja kannusti varmasti arempiakin eteenpäin.

Merja Pettersson

Uimataidottomuuden takana oli monenlaisia tarinoita, joista osa johtui lapsuuden vedenpelkotilanteista. Lisäksi mukana oli veneilijöitä, jotka olivat havahtuneet uimataidottomuuteensa yllättäen.

- He olivat yhtäkkiä ajatelleet, että hetkinen, minähän voin tippua veteen vaikka tästä laiturilta. He olivat kyllä veneilleet ja liivit olivat kunnossa, mutta ei oltu ajateltu sitä, että tilanteita voi käydä missä vaan, Pettersson kertoo.

Yksi kevään kurssiin osallistuneista joutui heti testaamaan uusia taitojaan tositoimissa.

- Purjehdusta harrastava rouva osasi hieman uida, mutta ei uskaltanut kunnolla sukeltaa. Hän oli miehensä kanssa jossain sisävesien purjehduskisassa, ja vene meni ympäri. Rouva oli iloinen siitä, että hän ei mennyt yhtään paniikkiin, vaan osasi toimia vedessä. Se oli hieno tarina meidän kurssilaisillekin, ja kannusti varmasti arempiakin eteenpäin, Petterson sanoo.