1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tiede

Tutkijat: Sota ja väkivalta eivät kuulu ihmisluontoon

Sodan esiintyminen primitiivisissä ihmisyhteisöissä on kiistanalainen kysymys. Osa tutkijoista pitää sotaa suhteellisen uutena ilmiönä, kun taas toiset näkevät kansojen ja ryhmien väliset taistelut keskeisenä osana ihmisen kehitystä.

tiede
Varusmies pitelee rynnäkkökivääriä.
Osa tutkijoista pitää sotaa varsin uutena keksintönä eikä ihmisen luonnollisena piirteenä. Samaa mieltä ovat Åbo Akademin tutkijat.Yle

Åbo Akademin tutkijat kyseenalaistavat väitteen, jonka mukaan sota on välttämätön osa ihmiskunnan kehitystä.

Kehityspsykologian dosentti Douglas Fry ja jatko-opiskelija Patrik Söderberg tutkivat kuolemantapauksia nykypäivän metsästäjä- ja keräilijäkulttuureissa muiden tutkijoiden keräämän tietokannan avulla. Tutkittavia ryhmiä oli kaikkiaan 21. Kriteerinä oli, että kyseisissä ryhmissä ihmiset eivät elätä itseään maanviljelyksellä tai eläinten kasvatuksella, vaan he saavat ravintonsa ainakin 95-prosenttisesti metsästyksestä, keräilystä sekä joissakin tapauksissa kalastuksesta. Ryhmien katsotaan voivan toimia esimerkkinä siitä, miten ihmiset elivät ennen maanviljelyn yleistymistä.

- Ryhmät edustavat koko maailmaa. Muutama oli Afrikasta, pari Australiasta, osa arktiselta alueelta, ja Pohjois-Amerikkakin oli hyvin edustettuna. Tällaiset ovat harvinaisia kulttuureja nykyään, Douglas Fry kertoo.

- Olemme tutkineet jokaisen tapahtuman, jossa jonkun on todettu kuolleen. Olemme kategorisoineet ne muun muassa sen perusteella, ketkä olivat tekijä ja uhri, mikä johti kuolemantapaukseen ja mitä tämän jälkeen tapahtui, sanoo Patrik Söderberg.

Yksilöt tappelevat, eivät ryhmät

Fryn ja Söderbergin keskeinen havainto oli, että valtaosa kuolemaan johtaneista tapahtumista oli yksittäisten ihmisten välisiä. Esimerkiksi 55 prosenttia tapauksista oli sellaisia, joissa yksi ihminen tappoi toisen. Hyvin monet tapauksista sattuivat yhteisön tai ryhmän sisällä. Kokonaisten ryhmien välisiä tappavia yhteenottoja oli erittäin vähän.

- Kyseessä voi olla vahinko tai todennäköisimmin tahallinen surma, mutta kyse ei missään tapauksessa ole sodasta, Fry kertoo.

Tappavien tekojen syyt vaihtelivat suuresti. Usein syynä oli henkilökohtainen motiivi, kuten kilpailu naisesta tai uskottomuus. Joissakin tapauksissa koko ryhmä oli päättänyt jonkun olevan niin suureksi ongelmaksi yhteisölle, että tästä piti päästä eroon kuolemantuomiolla.

Fryn mielestä tutkijat ovat aiemmin käyttäneet epätarkkoja tutkimusmetodeja päätyessään argumenttiin, jonka mukaan ihminen on luonnostaan taipuvainen sotaan ja väkivaltaan.

Kyseessä voi olla vahinko tai todennäköisimmin tahallinen surma, mutta kyse ei missään tapauksessa ole sodasta.

Åbo Akademin kehityspsykologian dosentti Douglas Fry

- Kolmasosassa tutkimistamme ryhmistä murhia tapahtui hyvin vähän tai ei ollenkaan. Havaintomme toki osoittavat, että murhia tapahtuu. Niin käy jokaisessa yhteiskunnassa ennemmin tai myöhemmin. Mutta yksi päätelmistämme on, että on liioittelua alkaa väittää näiden harvojen tai satunnaisten murhien pohjalta, että taipumus väkivaltaan on ihmiselle luontaista.

Sodankäynnin juuret maanviljelyn hierarkiassa

Ihmisen väitetty luontainen väkivaltaisuus herättää paljon kiistaa tiedeyhteisöissä. Esimerkiksi brittitutkija Richard Wrangham on esittänyt Demonic Males -kirjassaan ja useissa tiedejulkaisuissa, miten simpanssit hyökkäävät muihin ryhmiin ja tappavat yksinäisiä lajitovereita. Wranghamin mukaan ihminen on käyttäytynyt samalla tavalla viimeiset viisi miljoonaa vuotta.

- Olimme skeptisiä tämänkaltaisia perusteluja kohtaan. Se on yksi syistä, minkä takia aihe kaipasi mielestämme lisää tutkimusta ja tiedon arviointia uudelleen, Douglas Fry kertoo.

Fry huomauttaa, että varhaisimmat arkeologiset todisteet sodankäynnistä ovat kymmenen tuhatta vuotta vanhoja. Samaan ajanjaksoon liitetään useita ihmishistorialle olennaisia muutoskohtia: populaatio alkoi kasvaa ja osa ihmisistä ryhtyi maanviljelyyn. Maanviljely puolestaan johti hierarkioiden syntymiseen ja joissakin tapauksissa jopa järjestelmälliseen orjuuteen.

Maanviljelyn myötä ihmiset alkoivat myös varastoida viljasatoja. Hiljalleen ylijäämävarastoista tuli houkuttelevia ryöstelyn kohteita muille ryhmille.

- Tällaisia asioita ei ollut olemassa kaukaisessa menneisyydessä keräilijä- ja metsästäjäkulttuureissa. Ihmiset voivat olla väkivaltaisia ja ryhtyä sotaan. Mutta antropologisesta näkökulmasta katsoen johtopäätöksemme on, että kyseessä on varsin viimeaikainen kehitys, ei suinkaan luontainen piirre, Fray toteaa.

Lue seuraavaksi