Martta nimeltä Saimi Hoyer menee metsään eikä meinaa

Saimi Hoyer on tehnyt kansainvälisen uran mallina. Mutta luonto ja marttatoiminta ovat oivallinen vastapaino glamour-maailmalle. Saimi Hoyer onkin Metsähallituksen kansallispuistokummi ja kummina myös marttojen ”Mennään, eikä meinata” -kampanjassa.

Saimi Hoyerin lähimmät yrtit kasvavat aivan keittiön vieressä. Kuva: Paavo Koponen / Yle

- Luonnossa minä rauhoitun. Tosin ystävät sanovat että sienimetsässä minä vasta kovaa menenkin, naureskelee Saimi Hoyer itse.

Todisteena innostuksesta Saimi Hoyer tuo keittiöön korillisen juuri poimittuja kantarelleja. Niiden seuraksi hän toivoo saavansa katiskasta tuoreita ahvenia. Punkaharjulle laitetussa uudessa kodissa luonnon antimet ovat lähellä ja lähimmät yrttiviljelmätkin verannalla keittiön vieressä.

Kiinnostus luontoon ja kotipuuhiin toteutuu myös marttaharrastuksessa.

- On ihanaa olla martta. Olen ollut marttana nyt vuoden. Se avasi täällä Punkaharjulla paljon uusia ovia. Olen tutustunut hienoihin ihmisiin ja saanut huikeita kokemuksia marttailun kautta. Pääsen vaihtamaan mielipiteitä ja vaikka ruokaohjeita, Saimi Hoyer kertoo.

Kauneutta arkeenkin

- Ne asut, mitä muotinäytöksissä esitellään, eivät ole ainakaan käytännöllisiä. Kahdenkymmenen sentin koroissa ja kapeahelmaisessa mekossa askeleet ovat pelkkää sipsutusta. Eivätkä kaikki muotiluomukset ole muutenkaan miellyttäviä.

- Hyvä malli kuitenkin näyttää lavalla tai kuvassa siltä, että rakastaa sitä vaatekappaletta. Kerran jouduin esittelemään vaatetta, jonka kangaskin muistutti vanhanaikaista vessapöntön päällistä. Mutta piti vaan hymyillä ja sen jälkeen se vaate myi erittäin hyvin, koska se näkyi lavalla hyvin ja olin sitä ylpeänä kantanut, Saimi Hoyer kuvailee mallin ammattitaitoa. Puutarhatöissä ja sienimetsässä muotimaailmasta ollaan kuitenkin kaukana.

- Kotonakin on kuitenkin ihana pitää kauniita vaatteita. Voisi vaikka vähän ravistella suomalaisia naisia, että laittakaa itsenne siellä kotonakin nätiksi.

- Täälläkin on paljon esimerkiksi raskasta työtä tekeviä maatalon emäntiä, jotka ovat hirmuisen kauniita. Ei siinä mitään meikkejä tarvita. Kun itsellä on hyvä olla niissä vaikka ikivanhoissa vaatteissa, niin silloin varmaan näyttääkin niissä vaatteissa kaikista parhaalta, Saimi Hoyer neuvoo.

Intohimona sienet

Jokasyksyisen sieniharrastuksen Saimi Hoyer aloitti parikymmentä vuotta sitten. Jo silloin parhaat sieniruokaohjeet löytyivät marttojen internet -sivuilta. Siellä on sekä perinteisiä että aivan uusia ohjeita,

- Kun syksy koittaa, niin enpä paljon muualla olekaan, kuin sienimetsässä. Ei voi puhua enää harrastuksesta, vaan se on jo pakkomielle. Keväällä tulevat tietysti esimerkiksi korvasienet ja kartiohuhtasienet. Saimi Hoyer kertoo.

- Onhan tuolla maailmalla syöty hienoja ruokia. Mutta esimerkiksi kampasimpukat eivät ole mitään verrattuna voissa paistettuun nuijakuukuseen. Me harrastetaan paljon sienimaistiaisia. Paistetaan sieniä ja maustetaan ne vain suolalla ja sitten maistellaan niitä herkkupaloina. Siinä löytää sienten ydinmaun ja tutustuu eri sieniin, Saimi Hoyer vihjaa.

- Nyt ovatkin nousemassa haperot, joita ei pidä ylenkatsoa. Meillä on Suomessa metsässä tarjolla aarreaitta, jonne kannattaa mennä. Siellä ovat marjat ja sienet. Mennään, eikä meinata!

- Puhtaissa vesissä taas on mielettömän hyviä kaloja. Täällä nautin ruuasta eniten. Jos siihen saa vielä pienen italialaisen pilkahduksen, niin sitten se on todella Saimin makuun, vakuuttaa Saimi Hoyer painokkaasti.

Pari pientä ruokavihjettä

Elämänsä ehkä parasta ateriaa Saimi Hoyer kuvailee seuraavasti. Sen valmisti paljon matkusteleva ystävä juhannuksena. Hän friteerasi salvian lehtiä ja laittoi väliin vähän anjovista, salaisia yrttejä ja italialaista tryffelijuustoa.

Kantarelleja Saimi Hoyer laittaa esimerkiksi niin, että ne leikataan millin paksuisiksi siivuiksi. Tosi kuumaan wokkipannuun laitetaan öljyä ja voinokare, jossa kantarellisiivut paahdetaan vähän rapeiksi ja maustetaan suolalla.

- On hirveä homma viipaloida ne sienet, mutta se palkitsee. Maku on semmoinen että huh, huh, Saimi Hoyer suosittelee. Ja kyllä martan sanaan voi uskoa.

Sitten vaan tarvitaan niitä ahvenfileitä pannussa paistettaviksi.