Pyörällä töihin ja hyppyristä alas

Pyöräilystä on vaivihkaa tullut suomalaisten uusi kansallislaji. Vuoden 2010 Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan pyöräily on Suomen toiseksi suosituin liikuntamuoto heti kävelyn jälkeen. Nykypyörät ovat keveitä ja teknisiä harrastuvälineitä.

ilmiöt
Riku Salo hyppää Rovaniemen Ounasvaaralla.
Riku Salo hyppää Rovaniemen Ounasvaaralla.Yle / Tapio Nykänen
Riku Salo hyppää Rovaniemen Ounasvaaralla.
Kuuntele juttu pyöräilyn suosiosta.

Pyöräilyä harrastaa jossain muodossa yli 800 000 suomalaista. Lajikirjo on laaja: yhdelle pyörä on arkinen liikkumisväline. Toiset laskevat rintapanssareissa hiihtokeskusten hurjia downhill-reittejä ja kolmannet rullaavat ohutrenkaisilla cyclocross-pyörillä satojen kilometrien päivämatkoja. Mountain Bike Center -pyöräliikkeen omistaja Antti Mäkikallio Rovaniemeltä sanoo, että myös kalusto valitaan nykyään tarkasti käyttötarkoituksen mukaan:

- Kun tätä liikettä perustettiin 90-luvulla, maastopyöräily teki tuloaan ja kaikki pyörät olivat jonkinlaisia citymaastureita. Nykyään pyörää mietitään paljon enemmän käytön mukaan, ja esimerkiksi varsinaiset maantiepyörät ovat yleistyneet.

Mäkikallio uskoo, että pyöräilyn suosion takana on tietoisuus liikunnan terveysvaikutuksista.

- Meitä keski-ikäisiä kuntoilijoita on paljon. Aika moni pitää sitä tärkeänä asiana, että liikunta on osa arkipäivää, ja siihen työmatkapyöräily sopii hyvin.

Renkaat kasvavat

Rovaniemen Ounasvaaralla toimii kolmatta kesää Kona Bike Park, johon kuuluvat kolme alamäkeen ajettavaa downhill-reittiä, pyöräkauppa ja huoltoliike. Huoltopäällikkö Riku Salo on itsekin vannoutunut harrastaja, joka tulee töihin tietysti pyörällä. Salo kehuu Rovaniemen olosuhteita.

- Kyllä mie ilta-aikaan olen aika paljon tässä meidän vaaran alueella tai jossain Rovaniemen ympäristössä ajelemassa. Rovaniemellä on aina viiden minuutin päässä joku metsä, jossa voi ajaa, Salo sanoo.

Salon alla on tavallisesti täysjousitettu maastopyörä, jossa on 29-tuumaiset renkaat, kun aiemmin maastopyörien rengaskoko oli käytännössä aina 26 tuumaa. Kiekkojen iso halkaisija on pyöränvalmistajien uusi koukku, josta Salon mukaan on maastossa myös etua.

- Taustalla on tietenkin tarve tarjota aina jotain uutta kuluttajille. Isoille renkaille on kumminkin myös ihan toiminnalliset perusteet, se tuo tuonne maastoon aika paljon rullaavuutta ja vauhtia. Esteitten ylityskyky paranee huomattavastikin.

Taitavan kuskin alla isorenkainen pyörä ei vaikuta kömpelöltä: Salo lentää hyppyristä toiseen sulavasti ja hallitusti. Satunnainen ajajakin tottuu kiekkoihin suhteellisen nopeasti. Pyörä etenee pikku esteiden yli huomaamatta. Ketteryydessä se tuntuisi hieman häviävän pienemmälleen, mutta tämä voi johtua kuskin ajotaidoista.

Aikuisetkin hyppäävät

Maastopyöräilyä on pidetty nuorten hurjapäitten lajina, jossa otetaan pahimmillaan tai parhaimmillaan kovia riskejä. Riku Salo sanoo, että käsitys osuu vain osittain kohdalleen. Mäkikallion tapaan hän uskoo, että keski-ikäiset ovat löytäneet pyöräilystä itselleen sopivan tavan liikkua, mikä on lisännyt myös maastossa ajamisen suosiota.

- Kun poluilla ajelee, tulee vastaan koko ajan uusia naamoja. Myös vähän vanhemmat ovat löytäneet maastopyöräilyn, se ei enää ole vain nuorien ja hurjien laji.

Varttuneemmilla harrastajilla saattaa olla myös pelimerkkejä pyörän hankintaan enemmän kuin nuorilla.

- Kyllä kysyntä on ollut kasvavaa ja myös kalliimpia pyöriä kysellään nykyään. Näissähän on nykyään valtavasti teknisiä ratkaisuja, ja esimerkiksi täysjouston soveltamisala on laajentunut paljon, Salo sanoo.

Kuten kestävyyslajeista yleensä, myös pyöräilystä tulee monelle harrastajalle eräänlainen elämäntapa tai -asenne. Tavoitteita saattaa olla, mutta harrastuksen ydin ei ole niissä.

- Maastoon minut ajaa se, että se on niin leikkisää hommaa.

Joskus huomaa, että on tullut ajettua hiki päässä pari tuntia, mutta ei sitä treeniksi ole mieltänyt.