Ville Virtasen romaani avaa kilparatsastuksen pimeää puolta

Näyttelijä, ohjaaja, kirjailija Ville Virtanen on viettänyt 22 vuotta hevosten parissa. Halu kirjoittaa kokemuksista muhi vuosia, ja nyt kirja on valmis. Romaani Hevosen taju julkaistiin alkukesästä. Ville Virtanen kertoi kirjastaan ja hevoskokemuksistaan tiistain Ajankohtaisessa kakkosessa.

Ajankohtainen kakkonen
Ville Virtanen ratsastaa

Ville Virtasen hevosharratus on vienyt hänet mm. kenttäratsastuksen nuorten Suomen mestariksi 18-vuotiaana ja hevosten kouluttajaksi hollantilaiseen kauppatalliin.

- Olen vasta vanhempana ymmärtänyt, kuinka tärkeä osa persoonani kehitystä on ollut suhde hevosiin. Se suora palaute, jonka niiltä saa, on arvokasta. Ne eivät osaa valehdella, eivätkä ne ole ahneita tai kunnianhimoisia, Ville Virtanen kertoo.

Virtanen kertoo tapaamisestaan erään kaikkien aikojen aikojen parhaan hevosmiehen kanssa. Iäkäs mies sanoi hänelle, että on ihan sama, toimiiko Grand Prix-tasolla vai onko sunnuntairatsastaja. Tärkeintä on rakkaus eläimeen.

- Kaikki ongelmat, mitä hevosilla on, ovat ihmisen aiheuttamia. Siihen tilaukseksi on syntynyt sellainen ammattikunta kuin hevoskuiskaajat, Virtanen toteaa.

Hevoskuiskaaja yrittää ymmärtää

Hevoskuiskaus on sitä, että yrittää ymmärtää, mitä eläin ajattelee ja osaa lukee sen kehon kieltä. Ihmisen pitäisi opetella myös oman kehon kieli sellaiseksi, että hevonen lukee sitä oikein.

Huonosti kohdeltu hevonen on arka, eikä se luota ihmiseen.

- Sen pää heiluu ja silmät muljuu ja se voi olla myös vihainen ja tulla kimppuun hampaat edellä.

- Huonoon hevosmiestaitoon liittyy aina pelko ja sitten otetaan kättä pidempää. Siinä kohtaa tapahtuu näitä vääryyksiä, Virtanen harmittelee.

Huippuratsastusmaailma on outo

Virtasen kirja sijoittuu kilparatsastuksen maailmaan. Virtasella on itsellään siitä monenlaisia kokemuksia.

- Se on minusta todella outo maailma. Siellä puhutaan pääasiassa rahasta, varusteista, kisamenestyksestä ja taloudesta. Sellainen ajattelu on erittäin kapeata. Se tulee hevosmiestaidon ja puhtaan kommunikaation väliin, Virtanen painottaa.

Ku on tullu väsy tai liikaa höyryä, nää on pumpattu niin täyteen erilaista kemiaa, että sitte kun ne vihdoin loppuun ajettuna lyödään koukkuun ja kurkku auki, ei niissä ole jäljellä yhden yhtä solua, johon ei olisi väärin kajottu, hyväksikäytetty, kaikin keinoin häpäisty ja saastutettu.

Ville Virtanen Hevosen taju (2013)

Paljon maksaneelta hevoselta odotetaan paljon ja jos se ei täytäkään odotuksia eikä ole hintansa arvoinen, niin huono kohtelu alkaa. Arvottomasta hevosesta halutaan päästä nopeasti eroon ja silloin alkavat myös erilaiset pakkokeinot.

- Esimerkiksi herkistetään jalkoja lyömällä hevosta puomilla jalkoihin. On todella härskejä tapoja. Näistä on vaikea puhua, koska on vaara, että leimaa koko tämän urheilun, Virtanen harmittelee.

Virtanen sanoo kirjansa olevan anteeksipyyntö hevosille huonosta hevosmiestaidosta. Kirjassa hevosmies joutuu kokemaan itse saman, minkä hevoset ovat kokeneet historian saatossa.

- Kysymys on siitä, mitkä sanat valitaan, kun puhutaan hevosista. Väittäisin hevosmiestaitoa jopa sakramentiksi. Se on pyhä asia! Siitä voi löytää elämän tarkoituksen, jos siihen menee vilpittömin mielin. Siinä on koko elämän mittainen sarka, Virtanen mietiskelee.