Koe uusi yle.fi

Huminaa ja rasahtelua - tutkija etsii luonnon äänten merkitystä

Millainen merkitys äänillä on osana luontokokemusta? Entä onko pyrkimyksellä tuotteistaa hiljaisuus todella tulevaisuutta? Tutkija Heikki Susiluoma vie ihmisiä kansallispuistoon selvittääkseen, mitä äänet tai niiden puute ihmisille merkitsevät.

luonto
Kuvassa heikkokuntoiset pitkospuut metsässä.
Kaarlo Mikkonen / Metsähallitus

Tutkija Heikki Susiluoma tekee Salamajärven kansallispuistossa alustavaa tutkimusta äänten ja hiljaisuuden merkityksestä luontokokemuksessa.

– Hiljaisuudesta on mielenkiintoisesti yritetty viime vuosina tehdä tuote ja siitä olen hyvin kiinnostunut. Loppujen lopuksi hiljaisuus on aina jotain ääntä: tuulen huminaa tai rasahtelua.

Hiljaisuudesta on mielenkiintoisesti yritetty viime vuosina tehdä tuote ja siitä olen hyvin kiinnostunut

Hiljaisuus tarkoittaneekin Susiluoman arvion mukaan meidän sanastossamme sitä, ettei mukana ole ihmisen tai ainakaan koneen ääniä. Hiljaisuus on monelle tavoiteltu tila, mutta tyhjiömäinen hiljaisuus voi herättää myös kielteisiä tunteita, jopa ahdistusta.

Susiluoma on haastatellut jo jonkin verran ihmisiä ja järjestää nyt kaksiöisen retken Salamajärvelle, missä kuljetaan kansallispuiston poluilla tallentaen äänimaisemia ja kuunnellen niitä. Tutkija pyrkii pienen otoksen kautta hahmottamaan, onko tuotteistaminen oikea tapa käsitellä hiljaisuutta vai pitäisikö ilmiötä lähestyä jollain toisella tavalla.

– Minulla on sellainen pieni hypoteesi, että suomalaiset vierastavat hyvin luonnollisen asian bisnesmäistämistä.

Susiluoma arvelee, että ulkomaalaisille voi markkinoida Suomea maana, jossa ei kuule ihmisen ääniä. Suomalaiset ehkä toivoisivat asian paketoimista toisella tapaa, pohtii tutkija.

– Työ on vasta aluillaan: en vielä uskalla sanoa, mistä päästä suomalaisia tai ulkomaalaisia pitäisi nykäistä.

Äänielämys uudelleen kuultuna jopa vahvempi

Heikki Susiluoma solahti äänimaailmaan reilu vuosi sitten ja alkoi tuolloin äänittää luonnossa liikkumistaan. Se on tutkijasta hauskempaa kuin kuvien ottaminen ja tuo uudenlaisen ulottuvuuden: kun kuuntelee jälkeenpäin korvakuulokkeiden kautta, mitä tapahtui lepikossa tai pitkospuilla, pääsee jopa alkuperäistä aistivampaan tilaan.

– Väitän, että pääsee paremmin siihen tunnelmaan, joka silloin oli, kun siellä käveli.

Salamajärvelläkään Susiluoma ei voi taata pääsyä niin kauas, että tarjolla olisi vain puhtaasti luonnon omaa ääntä. Muiden ihmisten aiheuttamat äänet ovat kansallispuistossa kuitenkin hyvin harvinaisia. Joskus joku saattaa sattua työntämään venettä vesille, mutta sekin kuuluu tavallaan luontoon:

– Se on elämystä odottavaa kolinaa, jos niin voi sanoa... luonnehtii tutkija.