Jymyn Roope Korhonen syttyy peliin aina

Ratkaiseeko Sotkamon Jymyn luottokotiuttaja Roope Korhonen miesten Superpesiksen runkosarjan voiton kotiottelussa Vimpelin Vetoa vastaan? Korhosta ei tuo kysymys liikaa askarruta, pääasia on, että hän saa pelata. Pelit voitetaan joukkueena, ja jos tulee tappio, sekin tulee joukkueelle.

urheilu
Pesäpallolilija Roope Korhonen katselee maailmaa oudosta näkökulmasta istahtaessaan pesiskatsomoon.
Harri Nousiainen / Yle

Sotkamon Jymyn pelimies Roope Korhonen kokee harvinaisen hetken istahtaessaan Jymyn kotistadionin Hiukan katsomoon.

Nuorilla ja kokemattomilla pelaajilla saattaa lyödessä lapa väristä

Roope Korhonen

- Viime vuonna olin yhden pelin katsomon puolella, kun olin loppukaudesta loukkaantunut. Edellisen kerran olen katsonut miesten superpesistä katsomosta reilut kymmenen vuotta sitten, Sotkamon Jymyn pesäpalloilija Roope Kerhonen laskeskelee.

Joukkueurheilijan kokee tuskallisena ne hetket, kun joutuu katsomaan muiden pelaamista ulkopuolisena.

- Sitä miettii, miksi tuossa tehdään noin tänään? Itse löisin toisella tavalla. Yleinen vitsihän on, että katsomosta löytyvät parhaat pelaajat ja valmentajat, Roope Korhonen napauttaa.

Pesäpallo on vauhdikas ja intensiivinen peli, jossa ei auta päästää keskittymistä herpaantumaan yleisön metelöinnistä huolimatta.

Kun on pelannut yli kymmenen vuotta superia, niin pelitovereita vahvuuksineen ja heikkouksineen on oppinut lukemaan.

Roope Korhonen

- Mitä pidemmälle syksyä mennään tärkeisiin peleihin, sitä enemmän yleisön mylvintä vaikeuttaa sisäpelijoukkueen peliä, koska väärä-huudot eivät kantaudu kaarelta pesien etenijöille.

Melun takia tulee etenemisvirheitä, joihin yleisöllä on Korhosen mukaan oleellinen vaikutus.

- Virheitä tulee, koska pitää loppuun asti kuunnella se väärä, joten etenijät lähtevät huonommin liikkeelle. Lisäksi nuorilla ja kokemattomilla pelaajilla saattaa lyödessä lapa väristä, Roope Korhonen analysoi.

Pelikentälle vaikka murtuneella häntäluulla

Korhonen on urallaan luonut runsain määrin juoksuja. Pelivuodet ovat opettaneet myös löytämään katseella nyansseja vastustajista.

- Kun on pelannut yli kymmenen vuotta superia, niin pelitovereita vahvuuksineen ja heikkouksineen on oppinut lukemaan. Jos kentällä on sijoittumisvirheitä tai jos on uuvuksissa, niin nämä paikat pitää pyrkiä käyttämään hyväksi. Nämä huomaa yleensä pelin aikana. Kaikkea ei voi etukäteen suunnitella, vaan on reagoitava tilanteessa, Roope Korhonen sanoo.

- Lähtökohtaisesti ajattelen oman onnistumisen ja lyöntivalikoiman kautta. Jos siinä ohessa pystyy käyttämään jonkun heikkoutta hyödykseen, niin sitten pyrkii tekemään niin, hän jatkaa.

Roope Korhonen katselee Hiukan pesäpallostadionia katsomosta.
Harri Nousiainen / Yle

Roope Korhonen tunnetaan kotiutuskeisarina. Hän on saavuttanut urallaan vuoden pesäpalloilijan tittelin (2011) ja muun muassa tehopistetilaston voiton (2010).

- Jos pelaa hyvin, silloin auttaa joukkuetta. Joskus käy niin, että vaikka pelaa hyvin, joukkue ei kuitenkaan voita. Pesäpallo on joukkuelaji, joten yksinään hommaa ei pysty ratkaisemaan. Menestykseen tarvitaan kaikkia. Olen joukkueessa pääkotiuttajan roolissa, jolloin mieheltä odotetaan tehoja. Kun menee hyvin, se auttaa joukkuettakin maksimaalisesti. Totta kai se mieltä lämmittää.

Jostakin adrenaliiniryöppy tulee peliin pelipäivänä, ja silloin pienet kivut unohtuvat.

Roope Korhonen

Kaikkea ei vastustajalle kerrota - ei ainakaan avainpelaajista. Ratkaisupeleissä mennään kentälle, vaikka pientä vaivaa olisi. Lyönti lähtee kropasta kuin tykin suusta.

- Viime vuonna pelasin Itä-Lännen murtuneella häntäluulla. Reidet joutuu koville, kun juoksemiset ja ulkopelisuoritukset ovat repiviä. Joka joukkueessa on pieniä vammoja useammalla pelaajalla. Jostakin adrenaliiniryöppy tulee peliin pelipäivänä, ja silloin pienet kivut unohtuvat. Kaikissa lajeissa on varmaan samanlainen tilanne. Tämä seikka kuuluu urheiluun.

Pesäpallo ei ole maailmanlaajuinen laji, toisin kuin jalkapallo tai jääkiekko. Pelaajat eivät ole miljardöörejä. Mitä jos homma olisi suuren maailman touhua?

- Villeimmissä unelmissa olen miettinyt, että siinä tapauksessa loman aikana nukuttaisiin pidempiä yöunia ja ajettaisiin hienoilla autoilla. Lajin harrastajien määrä olisi silloin isompi eli perspektiivi muuttuisi. Sekin elämä kyllä kävisi, Korhonen nauraa.