Siirtolapuutarhassa jaetaan vinkit ja antimet

Pitkien etäisyyksien Suomessa osa ihmisistä vieroksuu sellaista vapaa-ajan viettoa, jossa oma reviiri on rajallinen ja läheisyys muihin on ainaista. Toisaalta esimerkiksi Kajaanissa samanhenkiset ihmiset ovat löytäneet siirtolapuutarhan ja yhteisen tekemisen paikan.

Kotimaa
Maija Heikkinen ja kesäkurpitsa siirtolapuutarhassa
Jarkko Remahl / Yle

Kajaanilainen Siirtolapuutarhayhdistys perustettiin kymmenen vuotta sitten tarpeeseen. Puutarhanhoidosta kiinnostuneet paikalliset kaipasivat paikkaa, jossa kasvatuksille olisi tilaa ja pysyvyyttä. Tehtiin kansalaisaloite. Nykyisin yhdistys omistaa hehtaareittain maata ja vuokraa sitä viherpeukaloille. Paltaniemellä on 20 palstaa, joilla kasvaa niin kukkia kuin hyötykasvejakin.

Yhdistyksen puheenjohtaja Maija Heikkisen palstalla on kasveja niin silmän iloksi kuin ruokapöytäänkin.

- Orvokkeja, samettiruusuja, pelargonioita ja kesäneilikkaa. Nämä ovat ihan kesäkukkia. Hyötypuutarhasta löytyy avomaankurkkua, yrttejä, kesäkurpitsaa, sipulia, porkkanaa ja punajuurta. Uusin kokeilu tälle kesälle on salkopapu.

Heikkinen kertoo maan omalla palstalla olevan savista ruokamultaa. Maata muokattaessa on paikalle tuotu myös turvetta ja hiekkaa.

- Kaikkea maatahan pitää parannella.

Maija Heikkinen ja kesäkurpitsa siirtolapuutarhassa
Mökki ja oma palsta siirtolapuutarhassa ovat yksi kaupunkilaisunelma.Jarkko Remahl / Yle

Heikkisen oma mökki on palstalle noussut vuonna 2005. Kasvimaan elävöittäminen alkoi vuotta myöhemmin.

- Kesä kerrallaan on menty ja aina lisää tehty ja suunniteltu seuraavaa kesää.

Heikkinen innostui puutarhanhoidosta ja kasveista jo lapsena osallistuessaan 4H-toimintaan. Ajan kanssa hänestä tuli kaupunkipalstaviljelijä.

- Siinä oli vaan se huono puoli, ettei sinne mitään pysyvää, kuten viinimarjapensaita, voinut istuttaa. Se oli syy mikä sai innostumaan siirtolapuutarhasta.

Tohinaa ja touhua läpi kesän

Kyllä täällä sitä yksityisyyttäkin saa. Kukaan ei tuppaa tuonne mökkiin.

Maija Heikkinen

Siirtolapuutarhapalstan pitäminen vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Vaikka palstoilla vaihtuvuutta onkin, on suurin osa vuokralaisista sitoutunut palstoihinsa vuosiksi. Osa asuu kesät palstoillaan.

- Se on tapa viettää suvea. Se on melkein pakkokin niille, joilla on puutarhaa. Kun nurmikko kasvaa, se on viikoittain leikattava. Jos kahden tai kolmen viikon välein käy, niin työmaa on iso.

Saunamökki ja grilllimökki siirtolapuutarhassa
Yhteinen sauna ja grilli siirtolapuutarhassaJarkko Remahl / Yle

Suurin osa palstojen vuokralaisista on varttuneempia pariskuntia. Palstoilla näkyvät lapset ovat tavallisesti lapsenlapsia. Liki toisiaan olevat palstat ja rakennukset eivät tunnu haittaavaa asukkaitaan. Heikkinen kehuu siirtolapuutarhaa sosiaaliseksi paikaksi.

- Kyllä täällä sitä yksityisyyttäkin saa. Kukaan ei tuppaa tuonne mökkiin, mutta jos pihalla ollaan tai tiellä kävellään, ja kun siinä kaksi alkaa jutella niin pian siihen tulee kolmas ja neljäs.

Heikkinen pitää hienona asiana sitä, että siirtolapuutarhalla kaikki tuntevat toisensa. Samaa ei hänen mukaansa voi sanoa asuinkerrostalon rappukäytävästä. Yhteisöllisyys näkyy myös aktiivisena talkootyöskentelynä. Yhteisten palstojen hoitamisen ohella myös maan antimista nautitaan yhdessä. Siirtolapuutarhan saunapalstalla juhlitaan niin juhannusta kuin sadonkorjuuta. Siirtolapuutarhurin kausi alkaa toukokuun alusta ja päättyy lokakuun loppuun.

- Kun ensimmäiset pakkaset tulevat ja saan ruusut peitettyä niin mökki jää taakse. Kun aurinko alkaa nousta maaliskuussa vähän korkeammalle, ostetaan siemenpusseja ja aloitetaan esikylvöt kotona. Toukokuussa vietetään jo viikonloppuja palstalla ja kesämuutto tehdään touko-kesäkuun vaihteessa.