Väyrynen: en ole katkera Derjabinille

Edesmenneen Juri Derjabinin kanssa paljon yhteistyössä ollut Paavo Väyrynen muistelee Komissarovia hyvällä. Derjabinin lähettämä nootti ja erityisesti siihen liittyvä uutisointi veivät vuoden 1994 presidentinvaalien alla Väyrysen mukaan hänen kannatustaan ja mahdollisesti paikan vaalien toisella kierroksella, mutta Väyrynen ei usko, että tämä oli Derjabinin tavoite.

politiikka
Paavo Väyrynen
Tiina Jutila / Yle

Paavo Väyrynen toimi ministerinä jo 1970-luvulla, jolloin hän päätyi tekemisiin Neuvostoliiton Suomen suurlähetystön kakkosmiehenä toimineen Juri Derjabinin kanssa. Myöhemmin Väyrynen toimi muun muassa ulkoministerinä, jonka työssä keskeistä oli asioiminen Neuvostoliiton ulkopolitiikasta vastaavien henkilöiden kanssa.

Derjabin puolestaan toimi eri viroissa Neuvostoliiton ulkoasiainhallinnossa maan romahtamiseen saakka, jolloin hän siirtyi jälleen Helsinkiin, Venäjän suurlähettilääksi.

Välit olivat hyvät, mutta Väyrysen mukaan ennen kaikkea työhön liittyvät.

- Hänhän oli keskeinen virkamies pitkään Venäjän ulkoasiainhallinnossa ja oli määrittelemässä Suomeen liittyvää politiikkaa, sanoo Väyrynen.

- Kyllä me olimme ystäviäkin, mutta ennen muuta oli kysymys ammatillisesta yhteydenpidosta.

Kaatoiko Derjabin Väyrysen vuonna 1994?

Vuonna 1994 presidentinvaalien yhteydessä vakiintui suomalaiseen poliittisen käsitteistöön termi "mediapeli". Paavo Väyrynen viittasi sanalla sekä galluptulosten julkistamiseen että Derjabinin lähettämän nootin uutisointiin, joiden hän katsoi vieneen itseltään kannatusta. Väyrynen putosi vaalien toiselta kierroksella varsinaisen vaalipäivän äänillä.

Derjabinin lähettämä kirje liittyi IKL:n perustamiseen ja siinä kysyttiin, salliiko Suomi fasistiset järjestöt, vaikka ne on Pariiisin rauhansopimuksessa kielletty. Julkisuudessa arveltiin Väyrysen jopa tilanneen nootin parantaakseen kannatustaan vaaleissa. Väyrysen mukaan uutisointi siis vei häneltä vaaleissa ääniä, mutta syy ei ollut Derjabinin.

- Ilmeistä on, että se vuoden 1994 tilanne ei ollut tahallinen hänen puoleltaan. Hän oli ehkä ajattelematon, kun juuri ennen vaaleja lähetettiin kirje IKL:n perustamisesta ja sitä kirjettä sanottiin nootiksi. Sitten uutisissa, erityisesti MTV:n uutisissa tätä asiaa paisuteltiin ja sanottiin, että minä olisin tilannut tämän nootin vaikuttaakseni presidentinvaaleihin.

Mediaa ja erityisesti MTV:tä Väyrynen syyttää edelleen. Toisaalta hän arvioi, että koko prosessin taustalla olivat poliittiset vastustajat.

- Derjabin sanoi myöhemmin, että osa pelistä suuntautui Väyrystä vastaan. Uskon kyllä Derjabinin vilpittömyyteen, mutta tiedotusvälineet kyllä pelasivat aivan hävytöntä peliä minua vastaan. Itse olen sitä mieltä, että ilman sitä noottia olisin ollut toisella kierroksella. Missään vaiheessa en ole kantanut kaunaa Derjabinille, koska uskon, että hän oli tässä asiassa vilpitön.

Monen vaiheen diplomaatti

Väyrynen sanoo, että Derjabin oli työantajalleen lojaali mies, joka toteutti kulloisenkin poliittisen johdon tahtoa.

- Derjabinin ajanjaksohan kattaa Neuvostoliiton ajalta hyvin erilaisia tilanteita, joissa Neuvostoliiton kanta vaihteli. Derjabin oli mukana siinäkin vaiheessa, kun Gorbatshovin aikana tehtiin liennytystä, eikä tämä eronnut kovin suuresti siitä, kun hän oli Venäjän suurlähettiläänä 1990-luvulla. Tietysti ero 1970-luvun käyttäymiseen oli suuri, Väyrynen muistelee.

- Hän ei yleensä puuttunut Suomen sisäisiin asioihin. Hän keskittyi ulkopolitiikkaan. Neuvostoliiton suurlähetystössähän oli erikseen puoluelinjan henkilöt, kuten Viktor Vladimirov. Kyllä hän mielipiteitään saattoi esittää, mutta ei hänellä ollut varsinaista vaikutusta näihin asioihin.

Väyrynen muistaa Derjabinista myös inhimillisen puolen.

- Hän oli miellyttävä intellektuelli ja hänessä oli sellainen inhimillinen piirre, että hän piti koirista.