Mökkirannassa ehtii pohtia syvällisiä

Mökkijärven rannassa veden pinnalla loikkiva vesimittari sai toimittaja Tapani Ripatin ymmälleen. Pieni otus kiehtoi ja havahdutti.

Näkökulmat
Auringonlasku
Antti Eintola / Yle

”Ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen. Omaksi kuvaksensa ihminen Jumalan loi”.

Moiseen ajatuksiin päädyin seurailtuani kesälomallani vesimittareiden elämää mökkipoukamassa. Tiedättehän vesimittarit, nuo veden pinnalla luistelevat, pomppivat tai ihan hissukseen ajelehtivat pitkäkoipiset hyönteiset, joita ainakin minä pienenä kutsuin vesikirpuiksi.

Ilta-auringon kultaaman poukamantyynellä vedenpinnalla niitä oli kymmenittäin. Mitähän ne miettivät, mitä iltaisin puuhailevat, tuumailin. Saadakseni vastauksia, ryhdyin seuraamaan yhden touhuja ja, jotta se ei olisi vain anonyymi koe-eläin, annoin sille nimen Petteri.

Vesimittarin olemus jäi minulle mysteeriksi, mutta huomasin sen näennäisen päämäärättömän toiminnan muistuttavan ihmisen säntäilyä elämän pinnalla.

Huomasikohan se, että vakoilen sitä. Joskus se lekotteli paikallaan. Se ei ollut vedessä, se ikään kuin leijui veden pinnan päällä. Sitten se käsittämättömän ketterästi singahti eteenpäin muutaman potkun.

Kun vastaan luisteli toinen mittari, Petteri ponnahti ilmaan ja yli vastaantulijan kuin näkymättömän voiman viemänä. Käsittämätön kiihtyvyys nollasta sataan, ylös ja eteen.

Seurasin sitä vähintään varttitunnin, mutta mitään logiikkaa tai päämäärää en sen liikkeistä löytänyt.

Vesimittareiden kohtaamiset olivat kiinnostavia. Joskus ne tuntuivat aistivan toisiaan kohteliaan välimatkan päässä, välillä säntäilivät suinpäin lajitoveriaan pakoon, pomppu yli ja ohi, mutta oli niitäkin, jotka ainakin minun mielestäni naida naksauttivat sukkelaan ja sitten jatkoivat matkaansa kuin kaksi toisilleen vierasta muukalaista. En kyennyt näkemään, kumpi oli uros, kumpi naaras?

En myöskään nähnyt niiden syövän. Pähkäilin, mikä on vesimittarin rooli ravintoketjussa. Kenen ravintoa ne ovat? Kalojen en nähnyt niitä syövän.

Auringon laskiessa mietin, missä ne nukkuvat ja elävätkö edes yli yön? Yksi niistä lipui lähelle rantaa. Ajattelin, että onkohan tuo kyllästynyt vesimittarina oloon ja päättänyt ruveta nisäkkääksi?

Ihminen osaa olla myös tekopyhä, vesimittari ei.

Pitkä tie, mutta tervetuloa vaan, sanoin, mutta se kääntyi takaisin. Niin käännyin minäkin eli lähdin tupaan.

Vesimittarin olemus jäi minulle mysteeriksi, mutta huomasin sen näennäisen päämäärättömän toiminnan muistuttavan ihmisen säntäilyä elämän pinnalla.

Ero on siinä, että vesimittari on oleellinen osa maailman kokonaisuutta. Se ei järkytä luonnon tasapainoa.

Ihminen on maapalloa ajatellen huomattavasti hankalampi tapaus. Ihminen osaa olla myös tekopyhä, vesimittari ei. Ihminen yrittää tehdä Jumalasta itsensä kaltaisen, vesimittari ei.

Kyllä Jumalan on oltava olemassa. Ei ihminen eikä mikään muu voima tajuaisi luoda vesimittaria.