Puutarhassa on lumoutumisen mahdollisuus

Puutarha on jo vienyt kirjailija Mari Mörön pikkusormen ja käden. Menossa on koko nainen. Garden writing on kirjoittamisen taitolaji, jota osatakseen on oltava sekä kirjailija että hyvinperehtynyt puutarhaihminen.

luonto
Perhosbaari
PerhosbaariSatu Haapanen / Yle

- Enää en välitä, mitä ihmiset sanovat. Juoruakat eivät kiinnosta minua, naurahtaa kirjailija Mari Mörö.

Hänen määrittämisensä kirjallisuuden kenttään on tullut vaikeaksi. Neljäkymmentä kirjaa kirjoittanut kirjailija on yhä syvemmällä puutarhaharrastuksessaan. Oikeastaan on väärin kutsua sitä enää pelkäksi harrastukseksi, niin syvällä Marin vihreät peukalot ovat puutarhassa, kukissa ja yrteissä.

Takavuosina Marille vähän naureskeltiin, kun pientareen villiyrtit löysivät tiensä hänen keittiöönsä. Enää ei naureskella, vaan Mörönperän valtiattarelle sovitellaan gurun viittaa.

Naureskelun piikkiin meni ensin saippuantekokin, nyt ei enää edes hymyillä.

Pääteos?

- Kuulun siihen ikäpolveen, joka on saanut opiskella ja kehittää itseään. En halua haaskata tilaisuutta. Yritän löytää yhteisöllisiä toimintamalleja.

- Tämä Mörönperä on vierailukohde. Näyttelypuutarha on tutustumis- ja opiskelukohde, Mari Mörö viittaa ympärilleen. - Tämä on luokkahuonekin, kun pidän kirjoittajakursseja. Mukavampi täällä on istua kuin homekoulussa.

- Ehkä tämä on minun pääteokseni, Mari Mörö naurahtaa.

Kaikki lähtee kurinalaisuudesta.

- Kirjoittaminen on kovaa työtä. Jos pitää kirjoittaa romaani, sinulla on vain kirjaimet. Aihe, tyyli, rakenne ja teema pitää löytää. Sama pätee puutarhaan: tyhjästä aloitetaan.

- Maantieteellä on osuutensa: tässäkin on rinnetontti ja järvimaisema. Luonto on, mutta puutarhaa ei ole, jos ihminen ei tee sitä.

Puutarhanpoikanen täpinämaailmassa

Mari Mörö sanoo olevansa joissakin asioissa hyvin kärsivällinen. Hän saattaa kamppailla vuosikausia oudon siemenen kanssa ja katsoa, kukkiiko se vai ei.

- Sama on kirjan kirjoittamisessa. Pitää yrittää jalostaa itseään. On oltava pitempiaikaisia ja kauaskantoisia suunnitelmia.

- Täpinämaailmassa on lohduttavaa, kun saa olla tekemisissä kärsivällisyyttä vaativien asioiden kanssa.- Tämän pihan kanssa on mennyt 15 vuotta ja se on vasta puutarhanpoikanen.

- Olen kirjoittamassa aforismikokoelmaa. Olen tehnyt sitä 22 vuotta kahden aforismin vuosivauhtia.

- Siitä tulee rautainen teos, kun sen 70-vuotiaana julkaisen, jos olen elossa. Sitä lukiessaan ihminen kyykähtää jo kolmen aforismin jälkeen.

Lumoavaa hevosenlantaa

- Aivot työskentelevät ja höyryävät, vaikka mättäisi hevosenpaskaa, kuittaa Mari Mörö kirjoittamistyönsä. Hän kirjoittaa nykyään paljon puutarhasta.

- Aloitin varhain ja olen tehnyt kirjallisuuden kentällä kaikkea muuta paitsi oopperalibrettoja ja virsiä. Olen kirjoittanut 40 kirjaa.

- Kirjailijan materiaali on elämä. Omaa elämääni en ole kirjoissani käyttänyt, mutta puutarhan maailmaan liittyvän garden writingin olen tuonut Suomeen. Se on humoristista puutarhakirjoittamista, jota on tehty jo pitkään isossa maailmassa.

Luonto on, mutta puutarhaa ei ole, jos ihminen ei tee sitä.

Mari Mörö

- Meillä sitä ei vielä ole, esikuvat ovatkin muualla kuin tässä maassa. Kirjoittamisessa on oltava kaunokirjallinen pikantti mauste.

Mitä näet, kun katsot omaa elämääsi eteenpäin?

- Näen green careen liittyvää toimintaa. Se on hyvinvointia, lähiruokaa, hyviä tarinoita, henkistä ja fyysistä hoivaa. Siinä on lumoutumisen mahdollisuus, kirjailija vastaa.

- Ihmiset antavat arvoa asioille, jotka on tähän asti sivuutettu, sanoo kirjailija, jonka pää askartelee jo Mikkelin vuoden 2017 asuntomessuissa. Voisiko Mörönperän elämyspuutarha olla asuntomessujen vierailukohde?