1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

17-vuotias valloitti Alpit yksin: "Hyvä alppikiipeilijä on elävä alppikiipeilijä"

Juho Knuuttilan päätä ei huimaa korkeissakaan olosuhteissa. 17-vuotias imatralaisnuorukainen on jo kokenut kiipeilijä. Kuluneen kesän aikana hän kiipeili Alppien nelikilometrisillä huipuilla yksin ja loppuvuodesta suuntana on Etelä-Amerikan korkein huippu.

Kotimaan uutiset
Juho Knuuttila yksin Strahlhornilla. Taustalla häämöttää Matterhorn.
Juho Knuuttila yksin Strahlhornilla. Taustalla häämöttää Matterhorn.Juho Knuuttila
Juho Knuuttila yksin Strahlhornilla. Taustalla häämöttää Matterhorn.
Juho Knuuttila yksin Strahlhornilla. Taustalla häämöttää Matterhorn.Juho Knuuttila

Juho Knuuttila ei ole mikään tavallinen lukiolainen. Hän harrastaa vuorikiipeilyä, maksaa harrastuksensa itse ja tekee myös retkikuntansa matkajärjestelyt itse. Kuluneena kesänä hän vietti kolme ja puoli viikkoa Alpeilla kiipeillen sekä ryhmässä että yksin.

- Tapasin pari huippukiipeilijää ja he ihmettelivät, miten vanhempani ovat päästäneet minut yksin Alppien vaativimmille vuorille kiipeilemään, Juho kertoo.

Äidin ja isän luottamus kumpuaa vuosien kokemuksesta ja harjoittelusta. Juho on harrastanut kiipeilyä 11-vuotiaasta lähtien. Hän harjoittelee kiipeilyä ja treenaa kestävyyttä tunnollisesti.

Nuori kiipeilijä sai myös kokeneilta konkareilta hyviä neuvoja kiipeilyuraansa varten.

- Tärkein neuvo on varmaan se, että hyvä alppikiipeilijä on elävä alppikiipeilijä. Oikeastaan koko soolokiipeily kiteytyy tuohon lauseeseen, Knuuttila sanoo.

Vain minä ja vuori

Knuuttila kiipeili siis Alpeilla kaksi viikkoa täysin yksin, jopa ilman köyttä.

- Vain minä ja vuori. Etuna soolokiipeilyssä on se, että pääsee etenemään nopeammin. Ei tarvitse miettiä toisten voimavaroja tai kiinnitellä varmistuksia, Knuuttila kuvailee soolokiipeilyä.

Yksin kiipeillessä täytyy kaikki asiat kuitenkin tarkistaa ja varmistaa paljon tarkemmin.

Jos jalka lipsahtaa, niin se on sitten siinä.

Juho Knuuttila kuvailee soolokiipeilyn vaaroja

- Täytyy käsittää riskit, miettiä kaikki varusteet ja sää tarkemmin ja suunnitella kaikki alusta loppuun todella tarkasti. Virheitä ei saa tehdä, koska jos jalka lipsahtaa, niin se on sitten siinä, Knuuttila kertoo.

Vaikka kahden viikon aikana ehti monta kertaa tulla mieleen, miten paljon helpompaa olisi kiipeillä kavereiden kanssa, jatkoi hän sinnikkäästi ja valloitti kaikkiaan kymmenen yli neljäkilometristä huippua.

- Se oli kuitenkin hyvää harjoitusta niitä suurempia haasteita varten, Juho Knuuttila sanoo.

Ei mitään lasten leikkiä

Knuuttila kertoo, että hän selviytyi yksinkiipeilystä ilman ongelmia. Hän kuitenkin näki muiden kiipeilijöiden vaaratilanteita Alpeilla kiipeillessään. Pari kertaa hän oli paikalla todistamassa, kun joku ryhmässä kiipeilevä putosi railoon.

- Näissä tapauksissa päivä oli edennyt jo pitkälle, lumi sulanut ja railojen lumisillat heikentyneet. Ryhmässä oli köysi irrotettu juuri ennen viimeistä jäätikköpätkää ennen alppimajaa.

Knuuttilan mielestä kiipeilyn suurimmat vaarat liittyvätkin siihen, että kiipeily venyy liian pitkälle iltapäivään.

Himalaja häämöttää jo kiikarissa

Nuoreen ikäänsä nähden Juho Knuuttila on ehtinyt jo valloittaa monia vuoria. Alppien lisäksi hän kiivennyt mm. Euroopan korkeimmalle vuorelle, Venäjällä sijaitsevalle yli 5 600 metriselle Elbrukselle.

Vielä tämän vuoden puolella Juho on järjestämässä retkikuntaa, jonka tavoitteena on valloittaa Etelä-Amerikan korkein vuori, Argentiinassa sijaitseva Aconcagua. Se on yli 6 900 metriä korkea.

- Järjestän kahden hengen retkikunnan itse. Logistiikka, ruokahuolto, varusteet, kunnon kohotus jne. Siinä on kaikkineen erittäin suuri työ, Juho kertoo.

Aconcaguan jälkeen korkeampia huippuja löytyy enää Himalajalta, joka on se kiipeilijöiden äärimmäinen haaste.

- Himalajalle suunnataan todennäköisesti ensi kesänä, 17-vuotias Juho Knuuttila kertoo.

Lue seuraavaksi