Hyppää sisältöön

Sosiaalisen median tarinat syntyvät arjen tylsyydestä ja kohujutuista

Sosiaalinen media on muokannut käsitystämme kertomuksista ja tarinoista ja siitä, mikä on oikeasti kerrottavaa - tätä mieltä on yleisen kirjallisuustieteen dosentti Maria Mäkelä Tampereen yliopistosta. Esimerkiksi Facebook-päivitykset ovat Mäkelän mukaan perinteisen kertomuksen näkökulmasta äärimmäisen tylsiä.

Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Yleisen kirjallisuustieteen dosentti Maria Mäkelä Tampereen yliopistosta on sitä mieltä, että sosiaalisessa mediassa liikutaan ihan kerrottavuuden ylä- ja alarajoilla - toisaalta kirjoitetaan liian tylsästi, toisaalta liian uskaliaasti tai rajusti. Mäkelän mukaan sosiaalinen media on relevantti ja tärkeä tutkimuksen kohde myös taiteentutkijoille.

- Nimenomaan kulttuurintutkimuksen puolella kaivataan tekstianalyyttista tarkkuutta. Sosiaalisessa mediassa tapahtuu yhteiskunnallisesti sellaisia asioita, että jos siellä käytettäviä kerronnallisia, tekstuaalisia ja retorisia keinoja ei tunneta, niin ei olla ihan kärryillä siitä, mitä yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä tapahtuu, Mäkelä toteaa.

Tylsyyttä ja lapsenomaista ilmaisua

Mäkelän mukaan sosiaalisen median tarinat ovat fragmentaarisia, hajautettuja, ristiriitaisia ja päällekkäisiä. Näin on myös taiteessa, joten erot eivät loppujen lopuksi ole kovin suuria. Sen sijaan muutoksessa on se, mikä on kerrottavaa.

- Aikaisemmin se, kuka on poiminut torvisieniä tai puolukoita ei ole ollut millään tavalla kerrottavaa tai tietoa. Tai että jotain harmittaa, kun on maanantai ja täytyy olla töissä, Mäkelä luettelee tyypillisiä Facebook-päivityksiä.

Mäkelän mukaan päivitykset ovat usein tajunnanvirtaa, joka rinnastuu klassisen romaanin tajunnankuvaukseen. Facebook tarjoaa päivitysten eteen aina päivittäjän oman nimen, ja tämän kolmannen persoonan myötä syntyy lapsenomaistakin ilmaisua.

- "Nyt tää menis, ja nyt tää tekis", oikeutetaan omien mitättömien ei-kerrottavien juttujen kertomista, raportoidaan söpösti omia pieniä askareita, regressiiviselläkin tavalla, Mäkelä toteaa.

Yhteiskunta tarinallistuu

Sosiaalinen media on Mäkelän mukaan vienyt ihmisten kertomuskäsitystä kokemuksellisempaan suuntaan. Mäkelä ottaa esimerkeiksi Enkeli-Elisan tapauksen sekä keskosvauvan alkutaipaleesta kertovat 875 grammaa -blogin. Sosiaalisessa mediassa yksittäisen ihmisen kokemus voi nousta auktoriteetin asemaan ja suureksi kertomukseksi. Asiassa on Mäkelän mukaan myös vaaransa.

- Sen sijaan, että katsottaisiin tilastoja, mitä aiemmin on ajateltu tosiasioiksi, kansalaiset seuraavat yksittäisten ihmisten kertomuksia ja tapahtumia, ja ne saattavat saada ansaitsemaansa suuremman painoarvon.

Kohujen lisäksi sosiaalisesta mediasta löytyy myös huumoria ja satiiria. Mäkelä ottaa esimerkiksi vauva.fi -keskustelusivuston, joka on Suomen suosituimpia.

- Sieltä tulee kuuluisia trolleja eli hupikeskusteluja, kuten "Apua, mieheni on narsissi", ja "Meidät huijattiin ostamaan homotalo". Niissä on nerokasta sanankäyttöä ja erinomaista satiiria suomalaisesta yhteiskunnasta, Mäkelä naurahtaa. Hänen mukaansa ne leikittelevät sosiaalisessa mediassa vallalla olevilla kertomuksilla, ja toisaalta yhteiskunnallisilla ennakkoluuloilla esimerkiksi homoseksuaaleista.

Mäkelä ei usko, että sosiaalisen median tarinoihin kyllästyttäisiin. Sen sijaan sosiaalisen median kielenkäyttö yleistyy muissa tekstilajeissa.

- Esimerkiksi kolumnit saavat vaikutteita sosiaalisesta mediasta. Enää ei eletä kansanradion ja Hannu Karpon aikaa, jolloin pienen kansan ääni kuului savupirtistä. Nyt se kansa pyörii sosiaalisessa mediassa, ja tämäntyyppinen keskustelukulttuuri, jossa omista kokemuksista tehdään tietoa ja omien kokemusten kautta haetaan auktoriteettia, yleistyy, Mäkelä ennustaa.