Väitös: Vakavan väkivaltarikoksen tekijä voi olla niin kiltti suorittaja kuin häirikkökin

Itä-Suomen yliopiston väitöstutkimuksen mukaan nuorten vakavia väkivaltarikoksia edeltävät hyvin erityyppiset kehityskulut. Vaikka nuorten avuntarve huomataankin, jää tarvittava tuki silti usein saamatta.

terveys
Varjokuvia
Yle

Vakavia väkivaltarikoksia tehneiden nuorten joukko on hyvin kirjava, osoittaa tuore väitöstutkimus. Terveystieteiden maisterin Minna Rytkösen tutkimuksessa nuorten vakavien väkivaltaisten tekojen taustalta löytyi toisistaan suuresti poikkeavia käyttäytymispiirteitä.

- Hallitsemattomassa kehityskulussa nuoren käyttäytyminen on yliaktiivista, arvaamatonta ja sisältää voimakkaita tunteenpurkauksia. Hänen on hankala sopeutua sääntöihin ja kontrolloimaton käytös alkaa jo lapsuudessa.

- Toisaalta kriisiytyvä kehityskulku on päinvastainen. Tällaisessa tapauksessa nuori ilmaisee itseään hallitusti, esiintyy rauhallisesti ja tyynesti. Hän voi olla perfektionismiin taipuvainen ja hyvä koulussa, Rytkönen kuvailee.

Liian paljon keskitytään nuoren ongelmiin ja negatiivisiin piirteisiin.

Minna Rytkönen

Rytkönen korostaakin, ettei vakavia väkivaltarikoksia tehneitä nuoria voida niputtaa yhteen ryhmään. Häiritsevästi käyttäytyvän nuoren avuntarve tunnistetaan helposti, kun taas esimerkiksi harvinaisempi kriisiytyvä kehityskulku voi jäädä aikuisilta huomaamatta.

- Opettaja on voinut olla huolissaan nuoresta ja jutellutkin tämän kanssa, mutta jos nuoren käytös ei häiritse niin voimakkaasti, ei ehkä uskalleta tai osata ohjata nuorta eteenpäin.

Rytkösen mukaan nuoria tulisi muistaa myös kehua. Erityisesti häiriköivä ja aggressiivinen käyttäytyvä nuori herättää aikuisissa helposti kielteisiä reaktioita.

- Negatiiviset tunteet ovat tietysti ymmärrettäviä. Silti ne olisi hyvä tiedostaa ja yrittää nähdä nuori myös toisesta näkökulmasta. Liian paljon keskitytään nuoren ongelmiin ja negatiivisiin piirteisiin. Kaikilla on myös vahvuuksia tunne-elämässään ja myönteisiä toimintatapoja, joita pitäisi vahvistaa.

Tuki jää saamatta monesta syystä

Rytkösen mukaan hänen tutkimusaineistoon kuuluvien nuorten avuntarve oli huomattu, mutta syystä tai toisesta tuki jäi puutteelliseksi.

Lähes kaikki tutkimusaineiston nuorista oli jossakin vaiheessa ohjattu sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin, mutta heidän tarpeitaan vastaava tuki jäi silti saamatta. Tämä johtui monista erisyistä, jotka riippuivat sekä nuorista itsestään, heidän vanhemmistaan että avunantajista.

Jos nuoren käytös ei häiritse niin voimakkaasti, ei ehkä uskalleta tai osata ohjata nuorta eteenpäin. 

Minna Rytkönen

- Nuoret eivät esimerkiksi luota auttajatahoon ja pelkäävät paljastaa esimerkiksi päihteiden käyttöään tai tekemiään rikoksia. Vanhemmat voivat kokea, että heitä syyllistetään ja pidetään huonoina vanhempina. Niin nuoret, vanhemmat kuin auttajatahokin saattoivat turhautua ja epäillä, onko nuorta mahdollista auttaa, Rytkönen kertoo.

Avunsaanti voi kaatua Rytkösen mukaan myös käytännön ongelmiin. Välimatka kodin ja palveluiden välillä voi olla liian pitkä. Mitä vanhempi nuori on, sitä helpommin hän myös kieltäytyy menemästä esimerkiksi perheneuvolan vastaanotolle.

- Molemmissa tapauksissa olisi tärkeää, että apu menisi nuoren luo kotiin ja kouluun. Tärkeimpiä ovat perhetyöntekijät, jotka tekevät kotikäyntejä, auttavat arjessa ja tukevat vanhempia kasvatuksessa.

Tutkimusaineisto koostui kolmenkymmenen 15–22-vuotiaana vakavan väkivaltarikoksen tehneen nuoren mielentilatutkimuksista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakirjoista. Väitös tarkistetaan Itä-Suomen yliopistossa 16. elokuuta.