1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

"Piti lähteä marjaan, mutta lähdettiinkin karhuun!"

Suomen erämaan petobongauskojut vetävät turisteja metsiimme aina Kiinasta saakka. Suomussalmella, Martinselkosen eräkeskuksessa vain kaksi kymmenestä turistista on suomalaisia. Suomussalmelaispariskunta lähti kokeilemaan, miltä tuntuu nähdä metsän siimeksessä asuvat kotimetsien villit naapurit.

luonto
Pariskunta istuu petobongauskojussa.
Sini Salmirinne / Yle

Martinselkosen eräkeskus Suomussalmen kunnan pohjoisosissa on vanha rajavartioasema. Matkaa rajavyöhykkeelle on eräkeskuksen pihamaalta noin kaksi kilometriä. Jo reilut parikymmentä vuotta eräkeskukselta on lähdetty rajan suuntaan, ei rajavalvontaan, vaan bongaamaan karhuja.

Suurin osa karhubongareista on ulkomaalaisturisteja. Nyt pihapiirin ulkorakennuksen rappusilla istuu kuitenkin pariskunta naapurikylältä. Suomussalmelaiset Eero ja Kyllikki Pyykkönen ovat saapuneet karhuretkelle onnenkantamoisen ansiosta.

Oli minulla tänä aamuna särkiä ja ajattelin, että josko toisin karhuille tulijaisia.

Eero Pyykkönen

- Meillä oli metsästysseuralla 50-vuotisjuhlat ja siellä oli arvonta. Minulle sattui arpa numero 80 ja sillä voitin tämän matkan, Eero Pyykkönen kertoo.

Lahjakorttikaan ei vielä vakuuttanut Pyykkösiä ainutlaatuisesta tilaisuudesta nähdä villit karhut.

- Kyllähän se oli vähän tämä ajankohta, että lähteekö marjaan, vai lähteekö karhuun. Mutta sitten päätettiin, että karhuun, Kyllikki nauraa heläyttää.

Vaikka Pyykköset ovat innokkaita luonnossaliikkujia, kumpikaan ei ole nähnyt karhua metsissä.

- Kerran luulin autossa, että olin näkevinäni pallon metsässä menemässä, kun hämärän aikaan ajettiin, Kyllikki muistelee.

Odotukset karhuillasta kuvauskojussa ovat korkealla.

- Pikku karhuhan se on nätti. Kerran kävimme Ranualla ja minulla oli tylsä olo sinä päivänä. Mutta kun pikku karhut kiipeilivät puihin, niin jo alkoi minuakin hymyilyttämään.

Mies kävelee metsässä pitkospuita pitkin karhukojulle.
Sini Salmirinne / Yle

Pitkospuita metsän siimekseen

Matka karhukojulle taittuu alkuun eräkeskuksen autolla metsäteitä ajaen. Tämän jälkeen siirrytään patikoimaan kinttupolkuja ja pitkospuita noin puolen kilometrin matka.

Eero Pyykkönen bongaa mieleistä jo matkalla karhukojulle.

Karhu imasee lakasta pelkät mehut, siihen jää vain kurttu kuori.

Eero Pyykkönen

- Mustikoitahan tässä olisi. Ja kangasrouskuja, Eero tarkkailee polun laitoja.

Lopulta pitkospuiden viereltä löytyy myös karhun jätösläjä ja ajatukset kääntyvät taas illan odotuksiin.

- Minä olen koko päivän sanonut, että onkohan se karhu niin laiska, ettei jaksa tulla näytille, Eero epäilee lämpimän elokuisen päivän vaikutuksia.

Epäilyn rinnalla myös toivo elää.

- Oli minulla tänä aamuna särkiä ja ajattelin, että josko toisin karhuille tulijaisia, Eero kuljailee.

Odotus palkitaan

Karhukoju löytyy suoaukean laidalta. Aukean toisella puolella kohoavan metsän laitaan on lähimillään parikymmentä metriä. Sieltä mahdolliset metsän vieraat voivat illan myötä saapua. Kojussa asetutaan odottamaan penkkeihin kapean ikkunakaistaleen eteen.

Karhuja ei näy ensimmäiseen puoleentoista tuntiin. Kyllikki kertoilee, kuinka hän on nähnyt jälkiä karhun läheisyydestä marjaretkillä.

- Kerran tuli vastaan niin tuore kakkaläjä, että se ihan höyrysi. Ja lakoista oli mehut imeskellyt, Kyllikki muistelee.

- Karhu tosiaan imasee lakasta pelkät mehut, siihen jää vain se kurttu kuori, Eero komppaa.

Karhu seisoo metsän reunalla ja katselee kaukaisuuteen.
Sini Salmirinne / Yle

Lopulta metsän siimeksestä astelee esiin illan päätähti ja keskustelu keskeytyy.

- Nyt se on ensimmäinen näkyvissä ja iso onkin. Lihava kun minäkin, Kyllikki hykertelee.

- Ja nyt tulee toinen! Kieli on pitkällä, kuuma on. Pesee kasvonsa ennen kuin tulee lähemmäksi, Kyllikki kuvailee näkyä.

- On ne mahtavan näköisiä. On upeita katsottavia!

Toinen karhu istuutuu mättäälle, toinen alkaa kaivelemaan suokangasta. Martinselkosen karhuille ei tarjota haaskalihaa. Iltakojun edustalle yrittäjä on piilottanut suomaahan koiranmuonaa. Karhut etsivät papanoita ja tyhjentävät samalla suon lakka-apajia.

- Hyvät safkat, kesäsafkat, Eero naureskelee karhuja katsellessaan.

Toisella uroskarhulla on taistelun jälkiä. Iso pala turkista on pois ja karhun otsasta paistaa punainen, vereslihalla oleva läntti. Muuten kontiot ovat näyttävän näköisiä.

- Ovat hienossa karvassa, turkki oikein kiiltää auringossa, Eero tuumaa ihaillen.

Karhu kävelee eteenpäin metsän reunalla.
Kaisu Jansson / Yle

Entä jos tuollainen tulisi marjareissulla vastaan?

- Eihän siinä osaisi muuta tehdä kuin housuunsa omat! Eihän siinä muuta voisi, Eero nauraa ääntään pidätellen.

Pikku karhujen mittelö

Kun ensimmäiset Martinselkosen metsien karhut ovat saapuneet kuvaskojun vieraiden näytille, ei katseltava lopu lainkaan. Jos yksi karhuista poistuu metsään, toinen saapuu tilalle.

- Hyvälle näyttää, Kyllikki ynnää. Jo neljä karhua nähty, isoa ja pientä. Kohta tulevat meitä käpäläpäivää tervehtimään!

Karhut ovat parhaimmillaan vain noin viiden metrin päästä kuvauskojusta. Ne eivät näytä mitenkään häiriintyvän kojussa tapahtuvasta liikehdinnästä, pienistä äänistä tai kameran laukaisijan läiskeestä.

- Mutta en uskaltaisi mennä pikku karhunkaan kanssa ulos, Kyllikki tuumaa.

Kaksi pikku karhua metsän laidassa tuijottavat toisiaan takajaloillaan seisten.
Sini Salmirinne / Yle

Kaksi 1,5-2-vuotiasta erauspentua ottavat hetkellisesti mittaa toisistaan. Pienten murahdusten ja uhittelun jälkeen tilanne kuitenkin raukeaa ja toinen pennuista käy hakemassa isommalta karhulta hyväksyvän halauksen.

- Rauha on taas maassa, ja ihmisillä ja karhuilla hyvä tahto, Kyllikki riemastuu.

Määkiviä karhuja

Kyllikki Pyykkönen kertoo, kuinka ennen vanhaan uskottiin karhujen omaavan erityisiä metsästystaitoja.

- Uskottiin, että karhut osasivat ammua ja määkiä ja hirnua. Ne houkuttelivat sillä lailla karjaa luokseen ja syötäväksi. Harvemmin onneksi puhuvat ihmisten kieltä.

Parin tunnin yhtämittaisen esittäytymisen jälkeen karhut lähtevät liikenteeseen ja kiertävät kuvauskojun sivustalta mökin taakse.

- Tulikin puhuttua, että minussa on hyvät lihat, Kyllikki nauraa. Nyt se tuli syömään. Ne varmaan odottaa meitä autolla. Tai jos ne kaataa koko mökin, kuka meidät sitten pelastaa.

Vuosikas karhu kävelee eteenpäin pää kumarassa.
Kaisu Jansson / Yle

Kun karhukoju jätetään taakse ennen puoltayötä, elokuun yö on jo hämärä.

- Mahtavaa tämä on. Noin osaavat esiintyä, pohtii Eero näkemäänsä.

- Niin arvelin, että jos helle on karhut laiskistanut eivätkä ne jaksa tulla ollenkaan, mutta sain pettyä siinä. Jouduin niitä katselemaan, Eero naurahtaa.

-Todella hyvät muistot jäi, huokaa Kyllikkikin pitkospuita kävellessään. Oli kaunis ilta.

Lue seuraavaksi