Koulun alku laukaisee vanhempien tunnemyrskyn

Tunteet ovat pinnassa, kun lapsi lähtee koulutielle. Siinä, missä lapsi riemuitsee, aikuinen saattaa nieleskellä salaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koulun alkaminen synnyttää taas valtavan määrän muistoja, joita vaalia. Keräsimme vinkkejä eri tunteisiin.

Kotimaa
Koulupsykologit Katja Pulkkinen-Kantonen ja Irene Kela.
Anne Karppinen / Yle

Aikuisen vastuulla on paljon muutakin kuin lapsen kouluvaatteiden ja repun hankinta. Aikuisen vastuulla on ennen kaikkea erottaa omat tunteensa lapsen tunteista. Sillä omat koulun aloittamiseen liittyvät kokemukset värittävät väistämättä puhetta. Niihin liittyvät tunteet siirtyvät helposti lapseen; jos omat kokemukset ovat positiivisia, vaara ei ole. Mutta jos ne ovat karvaat, oman jännityksen voi huomaamattaan istuttaa lapseen ja näin lisätä pikkukoululaisen stressiä. Tunnistatko näitä:

Jännitys

Koulun aloittaminen on tärkeä virstanpylväs. Varsinkin esikoisen ensiaskeleet opintiellä voivat olla vanhemmille voimakkaita tunteita herättävä hetki. Lapsi ehkä esittää paljon kysymyksiä kouluun liittyen. Vanhempaa jännittää, miten oma jälkikasvu koulussa pärjää.

Vanhempien puhetta ja suhtautumista lapsen koulunkäyntiin värittää helposti omat koulukokemukset. Omien muistojen herääminen saattaa olla yllätys.

Omista tunteista kannattaa olla tietoinen, sillä niiden sävy vaikuttaa tapaan, jolla suhtaudut lapsen tunteisiin. Omien tunteiden peilaamisella voi olla hyvin dramaattinen vaikutus siihen, miten lapsi suhtautuu koulunkäyntiinsä. Koska lastakin jännittää uusi elämänvaihe, hän on hyvin tarkka siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja mihin sävyyn asiat esitetään. Jännittävässä elämänvaiheessa kuullut toteamukset säilyvät mielessä hyvin pitkään.

Stressi

Syysarkeen paluu muuttaa perheen rytmiä ja rutiineja. Koulun alkaminen tuo lisäksi aivan uusia asioita pienen elämään. Jo pelkästään tämä ja uusi ympäristö sekä uudet ihmiset lisäävät stressiä. Lapsen identiteetti peilautuu uuteen, joten lapsen käsitys omasta minästä joutuu uudelleen tarkasteluun.

Uuden ympäristönkin opetteleminen ottaa ekaluokkalaiselta aikaa. Hänen pitää oppia paitsi luokkien, ruokalan ja wc-tilojen sijainti myös koulun toimintatavat. Lisäksi kotona on opittava läksyjentekorytmi. Vasta, kun rutiini löytyy, stressi helpottaa.

Vasta, kun rutiini löytyy, stressi helpottaa.

Katja Pulkkinen-Kantonen ja Irene Kela

Vanhemmat voivat olla suureksi avuksi pitämällä arjen mahdollisimman selkänä ja yksinkertaisena. Koulun alkua helpottaa hyvä yöuni, hyvin syöminen, mukavien vaatteiden valinta, repun valmiiksi pakkaaminen, kellon opettelu… Samat keinot auttavat jatkossakin. Seuraavan päivän ennakoinnilla voi pedata paljon.

Haikeus, suru

Nämä tunteet saattavat yllättää vanhemmat. Haikeus ja suru kuuluvat luopumiseen, kun yksi elämänvaihe on päättymässä ja uusi alkamassa. Suru valmistaa ihmistä uuteen ja tekee tilaa ilolle.

Luopumisen tunteet on syytä käsitellä ja tulla tietoiseksi niiden laukaisijasta; vanhemman mahdollisuus olla lapsensa kanssa vähenee, hän joutuu luovuttamaan lapsensa muiden vaikutuspiiriin… Koululaisen kaveripiiriin vaikuttaminen on jo paljon vaikeampaa kuin päiväkotilapsen. Myös luokan ryhmäilmiöt ovat vanhemman vaikutuspiirin ulottumattomissa. Tämä kaikki voi nostaa pintaan myös voimattomuuden tunteen.

Koulun alkaminen tekee näkyväksi sen, että oma pieni on kasvanut isoksi ja on aika tietyllä tavalla hyvästellä lapsen lapsuus ja hyväksyä se, että lapsen elämään tule paljon kodin ulkopuolisia asioita ja vaikutteita.

Innostus, ilo

Vanhempien murehtiessa omia tunteitaan, lapsi yleensä riemuitse ja iloitsee uudesta roolistaan. Lapsen iloon on hyvä luottaa, sillä se on aina aito. Innostuksen ja ilon voi antaa myös tarttua itseen. Se on keino löytää lapsen kanssa uutta yhteistä ja jänittävää.

Lapsen iloon on hyvä luottaa, sillä se on aina aito.

Katja Pulkkinen-Kantonen ja Irene Kela

Varsinkin ekaluokkalainen elää hyvin konkreetista elämää. Koulureppu ja uudet kouluvaatteet ovat tärkeitä, mikä on hyvä asia. Se auttaa jäsentämään muuttuvaa elämää ja sen rytmiä. Aikuisen vastuulla on erottaa omat tunteensa lapsen tunteista. Aikuisen on hyvä myös luottaa aina lapsen omaan tunteeseen ja toimia niiden mukaan.

Asiantuntijoina olivat koulupsykologit Katja Pulkkinen-Kantonen ja Irene Kela Hämeenlinnasta.