Hyppää sisältöön

Osalla meistä on velttoilu geeneissä

Jyväskylän yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan vähäinen liikunta voi johtua osittain perintötekijöistä. Sari Aaltonen selvitti liikunnan määrän eroihin vaikuttavia tekijöitä eri ikäryhmissä, ja erityisesti nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä perintötekijät selittivät noin puolet vapaa-ajan liikuntamäärien erosta.

Kuva: Yle

Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että koko väestötasolla liikunta-aktiivisuudessa havaitut erot johtuvat sekä yksilöiden välisistä geeni­perimän eroista että muiden tekijöiden vaikutuksesta.

Terveystieteiden maisteri Sari Aaltonen osoittaa Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella toteutetussa väitöstutkimuksessaan Leisure-time physical activity in a Finnish twin study: genetic and environmental influences as determinants and motives as correlates, että perimän vaikutus vapaa-ajan liikunnan määrään vaihtelee iän myötä.

Aaltosen havaintojen mukaan 16-18 -vuotiailla perimä selittää väestötasolla noin puolet vapaa-ajan liikunnan vaihtelun määrästä. Noin 25-vuotiailla perimä selittää vaihtelusta enää kolmanneksen. Tämän jälkeen perimän selittävä osuus kasvaa jälleen, ja 30-vuotiailla perimä selittää 44 prosenttia liikunnan määrän eroista. 36-vuotiailla osuus on jälleen pudonnut noin kolmannekseen.

Loppu liikunta-aktiivisuuden vaihtelusta selittyy erilaisten ympäristötekijöiden vaikutuksella, yksi näistä on liikunnan mittaamiseen liittyvä epävarmuus. Geneettisten ja ympäristötekijöiden vaihtelu iän myötä todennäköisesti selittää ihmisten taipumusta muuttuviin liikunta-aktiivisuuden tasoihin elämän eri vaiheissa.

Aaltosen tutkimuksessa selvisi myös, että pitkään säännöllisesti liikuntaa harrastaneet pitivät omien taitojen kehittämistä sekä fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitämistä tärkeämpänä perusteena liikunnalle kuin ne, jotka liikkuivat vähän.

Motivaatioerot saattavat osittain selittää, miksi jotkut epäonnistuvat säännöllisen liikunnan omaksumisessa.

.
.