1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Harrastus on kultaa kalliimpi erityiselle nuorelle

Erityisnuorille on tarjolla vähän harrastusmahdollisuuksia. Tavallisissa harrastusryhmissä tahti ja vaatimukset ovat kehitysvammaiselle liian kovia. Lievästi kehitysvammainen nuori on kuitenkin yhtä lailla toimintaa ja seuraa kaipaava teini-ikäinen.

Kotimaan uutiset

Kun ryhmä kajaanilaisia erityisnuoria sai nimetä ikioman partioryhmänsä, syntyi Hirvikissat. Tytöt äänestivät kissaa ja pojat hirveä, lopputulos on lupsakka kompromissi.

- Me olemme käyneet sisuryhmässä kolme vuotta. On pelattu, askarreltu ja opiskeltukin liikenneturvaa ja ensiapua. Partiossa on kivaa kaikki, kertoo Katja Pöllänen.

Kehitysvammaisille suunnattu sisupartiotoiminta on yksi harvoista erityisnuorten harratusmahdollisuuksista Kajaanissa. Kaupungin nuorisotyö ja partio pyörittävät toimintaa yhdessä.

- Tekemiset suunnitellaan nuorten ehdoilla. Nyt syksyllä tominnan alkaessa käymme läpi, mitä he haluavat. Näillä nuorilla on erilaisia oppimisvaikeuksia, esimerkiksi koulussa ei pärjätä välttämättä hyvin. Lisäksi on rajoitteita elämän perusasioissa: ei osata huolehtia itsestä tai hygieniasta, elämisen perusasiat pitää opetella.

Sisupartiossa askarrellaan, pelataan jalkapallo ja tehdään kaikkea muuta tavallista nuorten ajanvietettä. Sen lisäksi opetellaan elämän perustaitoja.

- Tutustutaan eri kohteisiin: käymme museoissa ja retkeilemme. Mutta sen lisäksi opettelemme ruoan laittoa, rahan käyttöä, junalipun ostamista ja kaikkia mahdollisia perustaitoja, kertoo kaupungin nuorisohjaaja, sisuryhmän vetäjä Sari Kinnunen sanoo.

Kysyntää sisuryhmään on enemmän kuin mitä pystymme tarjoamaan. Nytkin saataisiin kolme tällaista ryhmää aikaiseksi.

Reima Korhonen

Toinen sisuryhmän vetäjistä, nuorisotyöntekijä Reima Korhonen ketselee ylpeänä ympärillään touhuavia sisulaisia. Lievästi kehitysvammaiset nuoret ovat taidoiltaan rajoittuneita, mutta sosiaalisia ja liikunnallisia teinejä. Korhosen murheena on, että läheskään kaikki erityistä tukea tarvitsevat nuoret eivät mahdu toimintaan mukaan.

- Kysyntää sisuryhmään on enemmän kuin mitä pystymme tarjoamaan. Nytkin saataisiin kolme tällaista ryhmää aikaiseksi. Nyt tässä ryhmässä on kymmenen nuorta. Välillä joutuu vanhemmille ja kouluihinkin sanomaan, että ryhmä on jo ryhmäytynyt, joten emme halua tätä enää kasvattaa, vaan mieluummin ottaisimme uusia ryhmiä.

- Mutta uuteen ryhmään ei ole resursseja. Henkilökuntaa ei ole, jatkaa Sari Kinnunen Reima Korhosen toteamukseen.

Sisuryhmäläisten äidit kertovat, että vielä neljä vuotta sitten erityisnuorille ei ollut Kajaanissa tarjolla minkäänlaista harrastustoimintaa.

- Ja tämä on ainoaa toimintaa, mitä nyt on tarjolla. Erityisnuorille suunnattua toimintaa ei ole, toteaa sisulaisen Ellan äiti Anna-Leena Lehtola.

Ikätovereita ja onnistumisia

Sisuryhmän tyttökolmikko taiteilee katukivetykseen liiduilla. Katja Pöllänen piirtää kauniin nuoren naisen kuvaa.

- Tämä kuva liittyy mangaan. Kuvaamataito on lempiaineitani. Se on vahvuuttani, napauttaa Katja itsevarmasti.

Erityisnuorten partioryhmään kuuluvat kajaanilaiset Katja Pöllänen ja Kiia Määttä taiteilevat liiduilla asfalttiin.
Sini Salmirinne / Yle

Onnistumisten kokeminen on yksi olennainen asia, jonka erityisnuorten oma keskinäinen tekeminen voi tarjota.

- Lapsi voi olla hyvin sosiaalinen, mutta kuitenkin erilainen. Vaikka tuttuja on paljon ja sosiaalinen verkosto on hyvä, niin pitää olla paikkoja, missä pääsee kokemaan onnistumista. Tämä on siinä mielessä mahtava paikka, että tämä lisää erityisnuoren omatoimisuutta, itsenäisyyttä ja tukee itsetuntoa, kuvailee Piia Sorvisto.

Sorvisto kuvailee Eetu-poikaansa sosiaaliseksi tapaukseksi, mutta usein erityisnuorilla on haasteita sosiaalisissa taidoissa ja tuttavapiiri ympärillä on pieni.

- Minun tyttärelleni tämä toiminta on todella tärkeää. Lapsi on erityislasten pienluokalla koulussa, joten sieltä ei tule liiemmälti kavereita. Häntä on myös koulukiusattu. Kavereita on ylipäätään vähän, kuvailee tyttärensä Ellan tilannetta Anna-Leena Lehtola.

Nyt Ella hymyilee kuitenkin onnellisena tyttökavereidensa Katjan ja Kiian seurassa.

- Ellan tapauksessa onnistumista on kuuluminen ryhmään, ettei tarvitse kotona olla yksin. Eikä joudu eristetyksi. Kaipuu kavereiden kanssa olemiseen on kova. Ryhmässä hyväksytyksi tulemisen kokemukset ovat niin tärkeitä, Anna-Leena Lehtola sanoo.

Aija Komulainen kokee Lasse-poikansa saaneen sisuryhmästä monenlaisia asioita elämään.

- Poikani Lasse on 14-vuotias. Tämän myötä on tullut opeteltua arjen taitoja ruuanlaitosta lähtien. Lapset laittavat lounaan ja välipalan ja käyvät kaupassa ostoksilla. Ne taidot ovat kultaakin kalliimpia.

- Eikä Lassea ei näy nytkään missään. Tuolla hän pelaa ja touhuaa muiden kavereiden kanssa. Näkee, että hän pärjää kavereidensa kanssa, Aija Komulainen nauraa iloisesti.

Erityisnuorten partioryhmään kuuluva nuorten naisten kolmikko Ella Lehtola, katja Pöllänen ja Kiia Määttä halaavat toisiaan.
Sini Salmirinne / Yle

Ella Lehtola ja Katja Pöllänen kertovat tutustuneensa jo päiväkodissa. Tyttötrio sai kolmannen jäsenensä, kun sisuryhmä tutustutti Ellan ja Katjan Kiia Määtän kanssa.

- Nyt ollaan saatu Kiia ryhmään mukaan ja me olemme siitä todella ylpeitä, ilmoittavat Katja ja Ella lähes yhteen ääneen.

- Heistä on tullut todella hyviä kavereita, Kiia Määttä hymyilee.

Tytöt kertovat pitävänsä yhteyttä sisuryhmän ulkopuolellakin. He soittelevat ja viestittelevät toisilleen, käyvät yökylässä ja tekevät tyttöjen juttuja.

- Minulle se on kohokohta, kun tavataan. Se on minulle parasta, Katja toteaa ja katsoo suoraan silmiin.