Kortepohjan yo-kylän arkkitehti: MNOP-talot pitäisi hävittää

Jyväskylä kaavailee Kortepohjan Ylioppilaskylän vanhempien rakennusten suojelua. Taloja suunnittelemassa ollut arkkitehti kirjoittaa Keskisuomalaisen mielipideosastolla, että talot joutaisi purkaa

arkkitehtuuri (erikoisala)
Kortepohjan ylioppilaskylä.
Jori Asikainen / Yle

Arkkitehti Erkki Kantonen kirjoittaa Keskisuomalaisessa (siirryt toiseen palveluun), että hänen mielestään Ylioppilaskylän toisen vaiheen 1970-luvulla rakennetut niin sanottu MNOP -talot pitäisi purkaa.

"Saattaa olla, että kohde on jopa kultturihistoriallisesti merkittävä aikansa ilmiö. Arkkitehtuurinsa puolesta se ei sitä ole. Talot eivät mielestäni sovellu ympäristöönsä massiivisuutensa takia ja ne erottuvat muutenkin liikaa.

Mikäli talot puretaan, se olisi helpotus itselleni ja ilmeisimmin myös ylioppilaskunnalle. Näin päästäisiin myös DDR-syndoomasta eroon, ikiajoiksi.", Kantonen kirjoittaa.

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta on hakenut lupaa talojen purkamiseen.

Ylioppilaskunta ja Museovirasto kävivät tänään ensimmäisen virallisen neuvottelun korttelin tulevaisuudesta. Museovirasto antaa noin kuukauden kuluttua lausuntonsa rakennusten suojelusta, minkä jälkeen asian viranomaiskäsittely jatkuu ainakin pari vuotta.

Ylioppilaskunnan kiinteistöpäällikkö Osmo Kääriäinen arvioi, että talojen peruskorjaus maksaisi ainakin 20 miljoonaa euroa.

- Peruskorjaaminen olisi hieman kalliimpaa kuin uuden rakentaminen, ja käyttötehokkuus jäisi uudisrakentamista alemmaksi, mikä näkyy rahavirroissa. Nämä rakennettiin 1970-luvulla, kun tarvittiin nopeasti uutta asuntokantaa, ja se näkyy. 40 vuotta on pitkä aika näille rakennuksille, Kääriäinen sanoo.

Talot ovat kuitenkin edelleen täysin asuttavassa kunnossa, ja niille tehdään juoksevaa huoltoa.

- Siellä on vedenpitävä katto ja tuulenpitävät seinät. Tyytyväisiä opiskelijoita siellä majoittuu, ja se tila on täysin tarpeeseen Kääriäinen sanoo.

Keski-Suomen museon lausunnon mukaan purku-uhan alla MNOP –rakennuksella on maakunnallisen tason kulttuurihistoriallista merkitystä, eikä sitä tule purkaa.