Joensuun teatteri pyristelee irti laitosmaisuudesta

Joensuun kaupunginteatteri järjestää syyskaudella klubeja, joissa vuoropuhelua käyvät teatterilaiset ja katsojat. Näin haetaan uutta ytyä näytelmiin, joita tehdään yhä enemmän yhteistuotantoina muiden teatterien ja ryhmien kanssa.

kulttuuri
Joensuun kaupunginteatterin johtaja Vihtori Rämä lastennäytelmän lavasteissa.
Joensuun Teatteriyhdistyksen hallitus on päättänyt solmia pitkäaikaisen sopimuksen Vihtori Rämän kanssa teatterin johtamisesta. Janne Ahjopalo / Yle

Joensuun kaupunginteatterin uuden johtajan kädenjälki alkaa pikkuhiljaa näkyä. Vihtori Rämä järjestää syyskaudella avoimia teatteriklubeja, joissa sisältökeskustelua käyvät katsojat ja teatterilaiset vuoropuheluna.

Kevätkaudesta 2014 tulee uuden johtajan näköinen, kun teatterissa käynnistyvät useat yhteistuotannot. Yhteistyökumppaneina on teattereita ja ryhmiä ympäri Suomen, kuten Teatteri 2.0, Tampereen työväen teatteri ja Rovaniemen teatteri.

Kansallisteatterikin saapuu Pohjois-Karjalaan.

Miksi teatteritilat sulkeutuvat kesäksi?

Rämä haluaa karistaa sulkeutuneisuuden, josta laitosteattereita syytetään.

Urheilijat aiheuttavat skandaaleja ja provokaatioita - taiteilijat lähtevät joogaamaan.

Vihtori Rämä

- Mähän olen ajatellut jo parikymmentä vuotta, että onpas sulkeutunutta meininkiä. Kyllä sulkeutuneisuus näkyy monissa yhteyksissä ja monissa tavoissa, miten teatteri toimii.

- Ihan konkreettisena esimerkkinä olen aina ihmetellyt, miksi tilat ovat kesäkuukaudet kiinni. Samaan aikaan ympärillä on ryhmiä ja ihmisiä, mahdollisuuksia vailla olevia tekijöitä, jotka tarvitsisivat tiloja, kummeksuu Rämä.

Kaupunginteatteriin on myös palkattu puolenkymmentä uutta ammattilaista eli koreografi, yhteisötaiteilija, esitysdramaturgi, näyttelijä ja ohjaaja. Teatteri jalkautuu yhä enemmän Pohjois-Karjalaan ihmisten keskelle.

Ankaria väitteitä ja ankaria avauksia - hyvässä hengessä

Vihtori Rämä soisi näyttelijyyteen palaavan ajatuksen "suurista näyttelijöistä".

- Nykyisin urheilijat aiheuttavat skandaaleja ja provokaatioita, kun tulevat baarista kuuden aikaan yöllä. Samaan aikaan taiteilijat lähtevät joogaamaan.

- En kaipaa 1980-luvun testosteronihöyryä, vaan ehkä enemmän suuria persoonia ja suuria taiteilijoita. Löytyisi ankaria väitteitä ja ankaria avauksia, mutta ei missään ylimielisessä sävyssä, vaan että haastetaan hyvällä hengellä.

- Päästäisiin kohti erimielisten yhteisöä, jossa erimielisyys ei näyttäydykään uhkana, visioi Rämä.