Madridin Cañada Real on Espanjan häpeäpilkku

– La Cañada Real, vastaa madridilainen ystäväni Sergio kysymykseeni Espanjan pahamaineisista lähiöistä. Kaksi kuukautta myöhemmin kerron, että olen lähdössä kuvaamaan kyseiseen paikkaan. ”Olet aika rohkea”, sanoo Sergio.

Pahamaineiset lähiöt
Cañada Real, Ajankohtainen kakkonen
Cañada Realin alue numero kutosen tytöt flirttailevat kameralle vain kivenheiton päässä Madridin jätteenkäsittelylaitoksesta ja 1,5 kilometriä huumekorttelista. Yle
Pahamaineiset lähiöt, Cañada Real, Ajankohtainen kakkonen

Istun tulkkini Alejandron moottoripyörän kyydissä matkalla pahamaineiseen lähiöön, Cañada Realiin. 20 minuuttia ja olemme perillä. Aluetta on vaikea hahmottaa, koska se on levittäytynyt laajalle. Eri osia kutsutaan sektoreiksi, alueiksi ja niitä on yhteensä kuusi.

Ja se kuudes on kuulemma pahin. Niin se onkin. Tai osa siitä.

”Sector 6” on paikka, jonne tullaan ostamaan huumeita Madridista. Siellä myös narkataan, rajusti. Huumediilerit ovat kuulemma romaneja, joilla on hienot autot. Narkomaaneja auttavan avustusjärjestön mukaan joka päivä noin 7 000–10 000 ihmistä tulee ostamaan huumeita paikasta. Se tarkoittaa laajaa rahaliikennettä.

Emme voi mennä kuvaamaan ”huumekadulle”, koska emme saa järjestettyä itsellemme turvallista kyytiä, joka tarkoittaisi poliisin tai avustusjärjestöjen, kuten Punaisen Ristin kyytiin pääsemistä. Punaisen Ristin työntekijä ei halua, että häntä haastatellaan, koska kaikki perustuu luottamukseen heidän ja avuntarvitsijoiden välillä. Kamera rikkoo luottamuksen.

Kirkon reunilla nukkuu miehiä viltin alla. Joku on pystyttänyt teltan tielle. Avustusjärjestön työntekijä kertoo, että ohi meni juuri kuudennella kuukaudella raskaana oleva nainen. Laiha, kaunis, narkkari.

Vettä ja leipää haluaa suunnilleen kolmekymppinen nainen, jolle uskonnollinen järjestö tarjoaa vaihtoehdon: voimme auttaa sinut pois täältä, sinulla on vaihtoehto. Nainen alkaa itkeä. Hänen täytyy mennä takaisin miehensä luo, alue numero kuudelle. Kirkon lähelle kuulemma kuoli nuori nainen vähän aikaa sitten.

Tästä espanjalainen media on kertonut, huumeista, alueen rauhattomuudesta. Siksi kaikki alueella suhtautuvat varauksella kuvausryhmiin. Koteihin ei haluta kuvaamaan.
Kuudennen sektorin päässä, noin 1,5 kilometriä siitä, kun huumekatu alkaa, lapset pelaavat jalkapalloa. Tytöt tanssivat. He flirttailevat kameralle. Niin paljon meteliä, naurua, että pää meinaa hajota.

– Pelottaako teitä? Joo, huumealueella on tappeluja, narkkareita, joskus sieltä kuuluu laukauksiakin.

Mutta silti edelleen naurua.

Pahamaineinen lähiö, Cañada Real,
Cañada Realiin ei tule juoksevaa vettä ja sähkötkin katkeilevat koko ajan, mutta alueen numero 6 lapsia tanssittaa ja laulattaa.

Haastattelemamme Vanessa kertoo, että suurin ongelma talossa on kosteus. Kuopus on jo tullut kipeäksi ja hänet on jouduttu viemään sairaalaankin. Talot kyhätään kasaan suoraan maan päälle. Tietenkin mahdollisimman halvalla.

– Haaveeni on uusi asunto, että voisin istua puistossa ja käydä kävelyllä lasten kanssa. Lapset kaipaavat puistoja, kahviloita ja kauppoja, Vanessa sanoo.

Olin ajatellut kysyväni Cañada Realin asukkailta jotain talouskriisistä, miten se heihin vaikuttaa. Vietettyäni alueella ensimmäisen päivän tuo kysymys menetti merkityksensä.

Cañadassa puhutaan perusasioista. Että vähän on vaikea pestä pyykkiä, kun sähköt katkeilevat usein. Lasten mielestä on tylsää, koska alueelle ei tule juoksevaa vettä. Ja että roskia on hirveästi joka puolella. Ja liikenne on vaarallista. Lapset viettävät aikaansa kivenheiton päässä Madridin haisevasta jätteenkäsittelylaitoksesta, jonne ajavat isot kuorma-autot.

– Kerran auto töytäisi minua, kun ajoin pyörällä, sanoo pikkupoika Diego.

Ei täällä edes mainita sanaa "työttömyys", jotain työtä on.

– Saamme elantomme mieheni keräämästä metalliromusta ja kaupungin sosiaaliavustuksista, sanoo Vanessa.

– Myyn valkosipulia, kertoo Pili. Eurolla lähtee nippu.

Finnairin kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle. Olen väsynyt näkemistäni kasvoista ja niiden kohtaloista.

Suomessa puhutaan täsmäelvytyksestä ja joku konepajayhtiö on taas aloittanut henkilöstön vähennykset. Uutiset vilisevät ohi ja unohtuvat heti. Kliseistä, mutta mikään ei tunnu hetkeen miltään näkemäni jälkeen.

Suomessa ei ole yhtään Cañada Realia. Pidetään silmämme auki, ettei tulisikaan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.