Sananen – Terhakkaammat munkit

Munkkiluostarissa on yt-neuvottelut. Tähän on tultu. Kuinka osoittaa olevansa työnantajalleen tarpeellinen munkki? Ainakin pitäisi opetella rukoilemaan tuottavammin.

Näkökulmat
Mikko Maasola
Sanna Pirkkalainen / Yle

Kaikista kesän yt-uutisista on jäänyt kuulaimmin kummittelemaan Valamon munkkiluostarin yt-neuvottelut. Munkeilla on totinen paikka. Parta imee kyynelten kelmeän kosteuden. Kaiken karvan takana moni munkki joutuu menemään itseensä; onko ollut tarpeeksi tehokas ja innovoiva? Onko joku osa yrityksen uutta strategiaa jäänyt sisäistämättä? Puristus puolitiehen.

Munkkiluostarikin on yritys, samassa esitteessä Jukuparkin kanssa. Valamossa käy vuosittain 160 000 turistia, josta raha tulee. Se on ihan liian vähän, hengellisen elämän keskukselle. Talvi on Heinävedellä hiljainen, rauhaa ihan liikaa, viinikaupan ovi huokailee harvoin mutta syvään.

Eivätkö munkkiveljet ole juuri yhteistoimintamenettelyn uranuurtajia?

Maallikkosaarnaaja Maasola

Esitystalouden lainalaisuudet pätevät luostarissakin. Munkkien täytyy vetää jatkossa roolinsa jotenkin.. paremmin. Privaatista rukoushetkestä on tehtävä silminnähden myyttisemmän oloinen ja liikeradoiltaan kiehtovampi, jos ja kun turisti sattuu performanssin liiterin kulmalla näkemään. Se on suoramarkkinointia. Kun munkki saa viipyvällä outoudellaan lomalaisen leuan tipahtamaan vyölaukun päälle, alkaa puskaradio lallattamaan.

Yt-neuvottelut ovat tarkoittaneet Suomessa aina ruskeiden kirjekuorien jakamista. Munkkiluostarin kohdalla olen kuitenkin toiveikas. Eivätkö munkkiveljet ole juuri yhteistoimintamenettelyn uranuurtajia? Pöydässä on ollut kaikille tilaa, sopassa sattumia ja naisetkaan eivät ole olleet sotkemassa ajatuksia. Tiukan paikan tullen kaikki ovat hakeneet apua katseellaan samasta suunnasta.

Todennäköisesti munkkiluostarissa yritetään ikiaikaisen viisauden ja nykyajan suuren typeryyden yhdistelmällä tehdä kaikki voitava. Munkit ramppaavat kehityskeskustelussa yksi vuorollaan, omat hommat seisovat ja sekä rukoileminen että leipominen jäävät tänään väliin, vuoroa odotellessa, arkkimandriitan oven takana.

Esimiehen oikealla puolella istuu yritysvalmentaja, MBA. Hän briiffaa ja utelee kunkin munkin ydinosaamisaluetta. Erityistaitoja saa nyt vilauttaa, jos ei kestä kauan. Valmentaja ei halua puuttua liikaa yrityksen vetovoimatekijöihin, mutta korostaa, että partaa on pidennettävä ja luostarin edessä (stagella) askellusta on hidastettava, josta seuraa se, että kulman takana frekvenssiä on heti nostettava, jotta työt tulee hoidettua, online.

Yritys on yhtä kuin sen työntekijät. Tässäkin mielessä tehokas ja tuottava munkkiluostari on mielenkiintoinen ajan kuva. Kun kaikilta muiltakin työpaikoilta on poistettu mietiskely, on reilua, että se muutetaan myös luostarissa pieneen rooliin.

Kauempaa turisti ei erota millään harrasta ja masentunutta munkkia toisistaan.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Juuri mietiskely, rukoilu ja raamatunluku ovat olleet perinteisesti munkkien tehtäviä luostarissa, mutta näiden tuottavuus on osoittautunut haastavaksi mitata. Munkkia voidaan toki vaatia rukoilemaan tehokkaammin ja kovemmalla intensiteetillä, mutta varmuutta paremmasta lopputuotteesta ei ole. Ehkä se on niin kuin muillakin työpaikoilla, että jos näyttää tekevän tuskaisen kovasti ydintehtäväänsä, työnantaja on hetken tyytyväinen. Pallo punaiseksi ja joku tuskainen änähdys, ne ehkä huomataan.

Valamon luostarista löytyy ainakin kauppoja, viinitila, kirjasto ja konservointipaja. Turisteja pitäisi vain saada enemmän. Sopiiko munkkiluostariin happy hour? Jos ei vinettoa, niin edes kahvihäppäri? Luontevampi olisi ehkä rehellinen hiljainen unhappy hour, jonka jälkeen sitkeys palkitaan ja ihminen tuntee ansaitsevansa jotain.

Luostarit rakennettiin alun perin hartautta varten. Ja nyt on yt:t! Kauempaa turisti ei erota millään harrasta ja masentunutta munkkia toisistaan. Sitä varten on zoomkamera. Työkavereiden 50-vuotislahja.

_Maallikkosaarnaaja Maasola _