Entinen Partek tuntuu lähes onnelalta

Lappeenrannassa lopetettavan Parocin kivivillatehtaan edeltäjien Paraisten Kalkkivuori Oy:n ja Partek Oy:n aikana Ihalaisten teollisuusalueella vallitsi melko seesteinen työrauha. Mitä nyt yhtiöitä tuli ja meni. Entinen pitkäaikainen pääluottamusmies Tapio Kola ei sulata lopettamisselityksiä.

talous
Tapio Kola
Yle

Lappeenrannan Kemppilässä Kiiskisenjärven rannalla mökillään kesää viettää 83-vuotias Tapio Kola. Parocin tehtaan alasajo ihmetyttää.

- Se oli hyvin pärjäävä ja ajanmukainen tehdas. Varmaan lopettamispäätöksen takana oli muuta kuin tontin vuokrasopimuksen päättyminen. Jo Neuvostoliittoon meni eristeitä, ja nyt Paroc rakentaa tehdasta Moskovan lähelle, pohdiskelee vuonna 1995 eläköitynyt entinen pääluottamusmies.

Työuraa kertyi Ihalaisen teollisuusalueella 35 vuotta. Se alkoi vuonna 1960 vuorivillatehtaalla, jolla oli tuolloin meluista ja pölyistä ja yksi kone. Työsuojelu oli lapsenkengissä ja pölyt pöllähtelivät pitkään myös ympäristöön.

Ay-toiminta nousi

Pääluottamusmiehen tehtävät Tapio Kola aloitti 70-luvun puolivälissä. Ammatiyhdistystoiminta oli vilkasta. Jo vuosikymmenen alussa tehtaalle oli perustettu edistyksellisesti yhteistyökomitea.

- Isompia ongelmia ei ollut. Pienemmistä pystyttiin sopimaan työantajan kanssa. Ehkä eteläkarjalainen luonteenlaatu ei ole niin äkkiväärä, muistelee Kola.

Väkimäärä tehtaalla ensin kasvoi, sitten kääntyi laskuun, mutta nykytermin mukaisesti pehmein keinoin. Vaikeina aikoina oli korkeintaan lomautuksia ja lyhennettyä työviikkoa. Tehtailla oli vuonna 1970 yli tuhat ihmistä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin enää 850.

Omistussuhteet ovat viime vuosikymmeninä vaihtuneet vilkkaasti. Uusia tuotteita on tullut matkan varrella, mutta kaikessa ovat työntekijät pysyneet mukana.

Lemiläisiä sekä soittaja- ja urheilijapoikia työhönottojonossa

Tapio Kolan työuran alkuaikoina Ihalaisiin värvättiin paljon maanviljelijöiden poikia Lemiltä. Myös urheilijanuorukaiset olivat haluttuja työntekijöitä. Kerran töitä haki ja sai iso joukko varuskuntasoittokunnan soittajia, jotka lähtivät parempien palkkojen perään.

Tehdas rakensi runsaasti asuntoja työntekijöilleen lähiympäristöön, niin herroille kuin duunareillekin. Hyviä harrastuksia työläisille oli tarjolla paljon, oli urheiluseuraa, partiota ja marttatoimintaa. Näin oli toki myös monessa muussa yhtiössä, mm. Lappeenrannan Kaukaalla.

- Kyllä työnantaja silloin piti huolta työntekijöistä eri tavalla kuin nyt. Jos joku ei jostakin syystä oikein pärjännyt työssään, hänelle etsiittin sellaista tekemistä, jossa hän pärjäsi, kertoo Tapio Kola.

Hän ehti olla viiden erilaisen johtajan alainen.

- Aluksi johtaja pystyi päättämään asioista enemmän itse. He olivat myös varsin suuria auktoriteetteja. Sitten oltiin pöydän molemmin puolin enemmän tasa-arvoisia. Lopuksi alettiin todeta, että ylemmät päättävät.