Näkökulma: Rakas levyhyllyni - Olen laiminlyönyt sinua!

Kasvaako meillä sukupolvi, joka ei edes osaa ostaa musiikkia? Mitä tapahtuu digitaalisille levyhyllyillemme, kun meistä aika jättää?

kulttuuri
Vinyylilevy
Yle

Muistan edelleen ensimmäisen lp-levyni erittäin hyvin. Jostain syystä vanhempani ostivat kymmenenvuotiaalle pojalle Chubby Checkerin "Let's Twist Again" -älppärin. Pari kertaa sitä tuli levylautasella pyöräytettyä ja tallella se lienee edelleen. Levyn tärkeämpi merkitys oli siinä, että se sytytti rakkauteni äänitteisiin.

Pyöreäkasvoinen twistaaja vaihtui nopeasti The Beatlesiin. Liverpoolin moppitukat saivat puolestaan tehdä aikanaan tilaa Iron Maidenille ja sen jälkeen musiikillinen kirjo ja levyhyllyni ovat kasvaneet samaan tahtiin. Musiikin kuluttamisesta muodostui elämäntapa ja sitä se on edelleen.

Vuosien saatossa musiikkivalikoimani on paisunut vajaan kahden tuhannen nimikkeen hyllyksi. Kaatopaikalle en ikinä ole kantanut ainuttakaan levyä, enkä näin tule koskaan tekemäänkään.

Viime vuodet levystöni on kuitenkin kerännyt lähinnä pölyä, sillä täysin uusi tapa hankkia musiikkia vei miehen mukanaan pari vuotta sitten. Sähköinen musiikinjakelu vaikutti heti niin pirullisen kätevältä. Pari hassua klikkausta ja levy oli kuunneltavissa. Ei enää autossa ärsyttävästi rikkoutuvia muovikansia. Ei koskaan.

Yksi digitaalisesti jaetun musiikin kiistaton etu on sen hinta. Kun kansista tai jakelusta ei tarvitse huolehtia, putoaa hinta helposti puoleen käsin kosketeltavaan levyyn verrattuna. Samaan syssyyn aloitin myös digitaaliseen jakeluun keskittyneen Spotify-verkkopalvelun käytön. Ensin ilmaiskäyttäjänä ja varsin nopeasti kuukausitilaajana. Niin olivat globaalit musiikkikirjastot äkkiä saatavillani ja liki ilmaiseksi.

"Jos ruokakaupassa kuluttaja totutetaan ilmaiseen jauhelihaan on tätä vaikea saada enää siitä maksamaan. Ei, vaikka se olisikin sitä parempaa paistijauhelihaa"

Eräänä päivänä jäin levyhyllyni äärelle seisomaan ja olin ihastunut. Samalla aloin miettiä musiikin pysyvyyttä. Hyllyssäni pölyä keräävät levyt ovat paikallaan pysyneet. Sen sijaan tällä hetkellä näppärältä vaikuttavan nettisovellutuksen jatkuvuudesta en voi olla yhtä varma. Väkisinkin mietin mitä sähköiselle levyhyllyni tapahtuu, jos koneeni vaikka varastetaan tai se yksinkertaisesti vain hajoaa. Entä kun minusta aika jättää? Muistanko välittää käyttämieni pilvipalveluiden salasanat jälkeläisilleni? Hajoaako kaikki lopulta bittiavaruuteen?

Vakavat ongelmat liittyvät myös musiikin ansaintalogiikkaan. Jos ruokakaupassa kuluttaja totutetaan ilmaiseen jauhelihaan, on tätä vaikea saada enää siitä maksamaan. Ei, vaikka se olisikin parempaa paistijauhelihaa. Jos me kasvatamme sukupolven, joka ei enää edes käsitä musiikin ostamisen käsitettä olemme järeän kysymyksen äärellä.

Levymyynti on tilastollisesti laskenut jyrkästi, mutta silti me kuuntelemme musiikkia enemmän kuin koskaan. Kaikkialla ja kaiken aikaa!

Kun tänään menen kotiin, astelen hattu kourassa uskollisen levyhyllyni äärelle.

Mitä haluaisit soittaa minulle tänään?