Lohiportaista lupaavia tuloksia – vaikeuksiakin riittää

Kemijoella uudesta lohiportaasta on saatu toiveikkaita tuloksia. Kalatutkijoiden mukaan vaelluslohen palauttaminen voimalaitosjokiin on mahdollista, mutta vaikeaa. Ratkaisematta on kuinka lohi saadaan nousemaan monen voimalan yli ja syntyneet poikaset selviämään sama reitti elävinä mereen kasvamaan.

Kotimaa
Uumajan kalaportaat
Jarmo Honkanen / Yle
Panu Orell
Kuuntele Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Panu Orellin haastattelu.

Kemijoen alin voimalaitos Isohaara tuhosi Kemijoen miljoonia poikasia tuottavan vaelluslohikannan sukupuuttoon kuusikymmentä vuotta sitten. Nyt patoon tehty uusin lohiporras toimii ensimmäistä kesää. Lohiporrasta hoitavan Jukka Viitalan mukaan porrasta pitkin on noussut 1 200 kalaa. Lähes kaikki ovat lohia, joukossa myös joitakin meritaimenia ja siikoja.

Kemijoen vaelluslohihanke Askel Ounasjoelle vaatii vielä paljon tutkimusta ja uutta rahaa. Lohen esteenä on peräti viisi voimalaitosta ennen niiden pääsyä kutukelpoiseen vapaaseen Ounasjokeen. Lohen esteenä ennen Ounasjokea olevat voimalat sijoittuvat yli sadan kilometrin matkalle. Voimaloiden välissä ovat kymmeniä kilometrejä pitkät säännöstelyaltaat.

Pieni vaelluslohikanta mahdollinen

Kemijoen vaelluslohen elvytys on aloitettava nollasta, koska Kemijoessa syntyneitä, jokeen leimautuneita vaellluslohen poikasia ei ole olemassa. Valtion, kuntien ja EU:n hankkeessa ollaan vasta alkumetreillä, joita kalatutkijat pitävät vaikeuksista huolimatta lupaavina.

Alkuperäisen suuruista, miljoonien vaelluslohien määrää ei portailla pystytä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijan Panu Orellin mukaan koskaan palauttamaan, mutta muutamien tuhansien kyllä.

Lohenpoikasten selvittävä hengissä

Tutkija Panu Orellin mukaan yhtä tärkeää kuin lohen nousu on sen tekemien poikasten lasku mereen kasvamaan aikuisiksi nousulohiksi.

– Kutukypsien lohien on selvittävä viiden padon yli täältä sinne Ounasjokeen. Aivan yhtä tärkeää on, että ne lohen vaelluspoikaset selviävät sieltä poikastuotantoalueelta viiden voimalan läpi mereen kasvualueelleen.

Emolohille autokyyti yläjuoksulle  

Orell sanoo myös, että pelkät portaat eivät riitä, vaan tarvitaan yhä velvoiteistutuksia ja emokalojen siirtoja vesitankeissa autolla Ounasjoen kutuvesiin. Vain näillä useilla keinoilla voidaan luoda uudestaan poikaskanta, joka leimautuu Kemijokeen ja palaa kauas Itämerelle suuntautuvalta vaellukseltaan takaisin jokeen kutemaan.

Lohenpoikasten henkeä uhkaavat petokaloja kuhisevat säännöstelyaltaat ja voimaloiden murhaavat turbiinipotkurit. RKTL on tutkinut turbiinikuolleisuutta Oulu- ja Iijoella.

– Turbiinikuolleisuus vaihtelee meidän voimalaitoksissamme, ihan sieltä nollasta johonkin 20 prosenttiin per voimala, tietenkin jos on monta voimalaa, niin se kuolleisuus aina kertautuu.

Kemijoen porrashanke ainutlaatuinen

Kemijokeen nouseva lohi on Itämeressä kasvanutta Atlantin lohta. Toimivaa monen voimalaitoksen yli rakennettua useiden lohiportaiden järjestelmää ja vaelluspoikasten eli smolttien onnistunutta vaellusta jokea alas monen voimalan läpi ei Atlantin lohen osalta toistaiseksi toteutettu missään maailmalla.

Toimivat monen voimalan ja lohiportaan joet ovat Pohjois-Amerikassa ja niitä käyttävät useat Tyynen meren lohilajit. Esimerkiksi valtavassa Kolumbiajoessa, jonka valuma-alue on kaksi kertaa Suomen pinta-ala, on kymmenkunta toimivaa lohiporrasta.

Yhdysvalloissa valtio omistaa vedet ja Orellin ja Rivinojan mukaan se on huolehtinut Kolumbiajoen vaelluskaloille toimivat nousutiet. Siellä kalateitä käyttävät miljoonat kalat, mutta sekin on vain murto-osa jättivirran yli sadan vuoden takaisista luonnonvaraisista ajoista.

Ruotsissa porras pelasti lohen

Esimerkki toimivista Atlantin lohen lohiportaista löytyy Ruotsista. Esimerkiksi Uumajajoen lohiportaalla Stornorrforsin voimalapadon yli on onnistuttu säilyttämään osa alkuperäisestä lohikannasta vuosikymmenet. Ruotsissa voimayhtiö velvoitettiin alun pitäen kalanhoitoon toisin kuin Suomessa, jossa lohi hävitettiin.

Pari vuotta sitten Stornorrforsin kalatie pantiin uusiksi. Sinne rakennettiin betonista amerikkalaistyyppinen lohiporras ja kanadalaisten oppien mukaan vanhaan koskiuomaan pohjapatoja, joihin tehtiin leveämpiä ja kapeampia aukkoja lohelle.

Uuden portaan, pohjapatojen ja merikalastuksen vähentämisen ansiosta jokeen on noussut tänä kesänä lohta ennätysmäärä. Portaan alapuolella kalatien suulla näemme kymmeniä nousua kärkkyviä lohia, joista suurimmat ovat yli kymmenkiloisia. Alueelle rakennetaan parhaillaan polkuja, jotta ihmiset voivat käydä ihailemassa lohia.

Nyt nousijoita on enemmän kuin yli viiteenkymmeneen vuoteen, jolloin nykyinen Stornorrforsin pato tehtiin, sanoo kalatutkija, tohtori Peter Rivinoja Uumajasta.

– Tämä on tuplasti enemmän mitä oli viime vuonna tähän aikaan ja uskon että tulee olemaan 15 000 –20 000 kalaa ennen kuin tämän kesän vaellus loppuu.

Kemijoki ja Kymijoki

Uumajajoessa Sveriges lantbruksuniversitetin ja Kemijoessa Suomen RKTL:n projekteissa vaelluslohitutkimusta tehnyt Rivinoja uskoo, että Kemijoen voimaloihin lohiportaan rakentaminen on teknisesti helpompaa kuin Stornorrforsissa, koska putouskorkeus on paljon pienempi. Kemijoen vaikeudet liittyvät monen voimalan selvittämiseen ja vaelluspoikasten paluumatkan onnistumiseen.

RKTL:n tutkijan Panu Orellin mielestä Suomessa helpointa olisi toteuttaa kalaporras Kymijoen Korkeakosken voimalan yli. Voimalan yläpuolella on kymmeniä kilometrejä kutukelpoista Kymijokea. Hanke on vireillä, mutta rahat vielä puuttuvat. Kemijoellakin tarvitaan vielä paljon rahaa monta rahoituspäätöstä ennen kuin Ounasjoella saakka ollaan.

Uumajoella vapaa kutujoki lähellä

Uumajajoen lohiportaan onnistumista helpottaa se, että ylitettäviä voimalapatoja on vain yksi ja lähellä ja lähellä on kutukelpoinen Vindeljoki. Matkaa padolta sen suulle on vain kymmenen kilometriä kun Kemijokisuusta Ounasjoelle on yli sata kilometriä. Vindeljoki on entisöity uittoperkausten jäljiltä ja tarjoaa satojen kilometrien matkalla kosolti sopivasti virtaavia kutusoraikkoja.

Vindelin kylästä oleva Johan Bertilsson heittää perhoa Vindeljoen Renforsin niskalla.

Bertilssonin mukaan säännösteltyyn Uumajajokeen nousi vanhojen portaiden aikana takavuosina muutamia tuhansia lohia. Määrä alkoi kasvaa tästä kolme neljä vuotta sitten ja nyt uuden kalatien aikana vielä entisestään. Kalastajan käsitys on, että nousulohien määrää on lisännyt uuden kalatien lisäksi merikalastuksen vähentäminen.

Intohimoinen perhokalastaja Bertilsson on saanut tänä kesänä Vindeljoesta kaksi noin viisikiloista lohta. Joesta saa myös hyvänkokoista harria. Juuri kuvausten ja haastattelun päätyttyä näen Renforsin niskalla hyppäävän arviolta viisikiloisen lohen. Jokien kuningas nousee kokonaan ilmaan, hopea välähtää ja kala sukeltaa takaisin niskan peiliin.