Ensikertalainen sienimetsällä – jätä muovipussi kotiin

Sienten ulkonäkö voi vaihdella runsaasti eri olosuhteissa. Suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff kehottaa ensikertalaista kysymään neuvoa tunnistamiseen sienikonkareilta. Metsälle lähtiessä kannattaa muistaa oikea varustus.

Kotimaa
Metsäsieniä korissa.
Anu Myllärinen / Yle

Jos sienimetsälle mielii ensimmäistä kertaa, on hyvä valita poutapäivä. Mukaan kannattaisi houkutella kokenut sieniharrastaja, joka tuntee sienet entuudestaan.

- Pelkkien sienikirjojen perusteella ei pidä mennä syömään sieniä. Usein hämää jo se, minkä kokoinen sieni oikeasti on. Kirjan kuvat voivat olla suuria ja sieni itse voi olla pieni, muistuttaa suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Hän toteaa, että sieni saattaa näyttää hyvin erinäköiseltä eri-ikäisenä ja sen ulkonäkö muuttuu myös sääolosuhteiden mukaan.

- Sienituntemus ei todellakaan ole aina helppoa. Muutama laji joka syksy on hyvä määrä oppia tuntemaan uusia sienilajeja. Sateella ei kannata mennä sieniä hakemaan. Ne ovat limaisia, roskaantuvat helposti ja ehkä pilaantuvatkin helpommin.

Katso lakin alle

Sientä kannattaa katsella eri puolilta ja tutkia, täsmäävätkö tuntomerkit oletettuun lajiin. Tärkein tuntomerkki löytyy asiantuntijan mukaan sienen lakin alta.

- On aina tärkeää yrittää ottaa sieni kokonaisena maasta. Ei missään nimessä niin, että katkaisee jalan ennen kuin nostaa sen.

- Täytyy muistaa, että monilla kärpässienillä jalan tyvessä on sukkamainen tuppi, joka on usein sammaleeseen uponneena.

Tyvi poistetaan vasta siinä vaiheessa, jos sieni todetaan syömäkelpoiseksi.

Muovipussi ei sovi sienimetsälle

Metsälle lähtiessä on paikallaan tarkistaa sään lisäksi oma varustus. Von Bonsdorff suosittelee saappaita, sienikoria, sieniveistä, opaskirjaa sekä karttaa.

Sateella ei kannata mennä sieniä hakemaan. Ne ovat limaisia, roskaantuvat helposti ja ehkä pilaantuvatkin helpommin.

Tea von Bonsdorff

- Mielellään ilmava kori, jotta kosteus ei tiivisty. Jos ei ole koria, niin sanko kelpaa. Muovipussiin ei koskaan kannata kerätä sieniä, koska sinne tiivistyy kosteus ja lämpötila nousee. Silloin bakteerit alkavat lisääntyä ja sienet saattavat pilaantua nopeasti.

- Tietysti pitää tietää missä liikkuu. Nykyään on satelliittipaikantimia ja muita. Kartta nyt vähintään ja kompassi, ettei eksy sinne, von Bonsdorff jatkaa.

Sieniveitsessä olisi hyvä olla pieni harja toisessa päässä. Sillä saisi suurimmat roskat rapsuteltua pois jo metsässä.

Vaikka sienioppaisiin ei kannata liikaa luottaa, on hyvä ottaa taskuversio mukaan.

- Jos joku mietityttää, voi metsässä tutkia mitähän nämä sienet mahtavat olla. Kotona voi ja pitääkin katsoa siinä vaiheessa kun perkaa, ettei ole vieraita sieniä eksynyt vahingossa joukkoon.

Orakkaista ja kantarellista voi aloittaa

Orakaslajit ovat Tea von Bonsdorffin mukaan hyviä lajeja aloittelijoille. Vaalea- tai rusko-orakkaan lisäksi kantarelli on helppo tunnistettava. Myös tatteja voi kerätä.

- Ainoastaan eksoottisen väriset, voimakkaan verenpunaiset tatit voi jättää pois. Veritatti on raakana lievästi myrkyllinen. Muutoin tatit ovat turvallisia. Onhan niissä pahanmakuisia, kuten sappitatti, mutta sen voi opetella tunnistamaan pois herkullisten tattien joukosta.

Sienestäminen on oiva mahdollisuus nauttia raittiista ilmasta ja etsiä eväitä ruokapöytään.

- Se ei ole suurta välinevarustelua, vaan todella edullista ja hyvää liikuntaa niin keholle kuin mielelle, von Bonsdorff ylistää.