Mahlun Maapallopatsas on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta

Saarijärven Mahlun kylän persoonallinen maamerkki on Rutas-Matin elämäntyö, jota taiteilija mielellään esitteli ohikulkijoille. Patsaan möhkäle on suuri, vaan niin on sen sanomakin: taivaallisesta käskystä rakennettu muistomerkki julistaa maailmanrauhaa. Matti Rutasen syntymästä on kulunut 125 vuotta.

Kotimaa
Mies seisoo suuren patsaan edessä.
Helvi Hartikainen ja Saarijärven museon kuva-arkisto

Saarijärvellä juhlitaan huomenna kansantaiteilija Matti Rutasen syntymäpäiväjuhlia. Päivänsankari itse on edesmennyt jo 60-luvulla, mutta hänen elämäntyönsä on ja jököttää paikallaan Mahlun kylällä.

Tarina kertoo, että Matti Rutanen sai ylemmältä taholta käskyn tehdä patsas "Jumalan kunniaksi, koko maapallon väestön puolesta, elävien, kuolleiden ja syntymättömien puolesta". Käskynannon seurauksena syntyi suuri patsas, jossa on kolme hahmoa, keskimmäisenä ristiinnaulittu Kristus.

Pula-aika koetteli Rutas-Mattia, vaan ei patsasta

Patsaan rakentaminen oli valtava urakka, jonka tekemiseen kului 150 säkkiä betonia, 300 kg rautaa ja 10 neliömetriä kuparia. Matti rakensi patsasta 50-luvun pula-aikana, jolloin muut suoristelivat rautanauloja rintamamiestaloja varten.

Matti löysi idean, millä hän tekee maapallon paremmaksi.

Jarmo Ratinen, toimittaja

- Miten tällainen mäkitorpan kaveri pystyi keräämään näin paljon materiaalia, se ei ole minulle koskaan selvinnyt, ihmettelee toimittaja Jarmo Ratinen. Ratinen teki Rutas-Matista ja hänen Maapallopatsaastaan TV 1:lle dokumenttielokuvan 90-luvun puolivälissä.

- Sen täytyi perustua siihen, että lahjoituksia ja tukea tuli kyläläisiltä ja sukulaisilta. Matilla oli tukijoita, jotka halusivat elää Matin ajatuksen mukana, Ratinen toteaa.

Kyllä tukijoita tarvittiinkin. Vaikka patsas valmistui, taiteilija itse näki välillä nälkää.

Itsevarma kalamies

Kansantaiteilija - tai kylähullu - Matti Rutanen oli eräänlainen taruhenkilö, jonka harva tunsi.

- Minä tutustuin sattumalta Olavi Vallivaaraan, joka piti täällä kylällä kauppaa. Vallivaara kertoi minulle juttuja jo edesmenneestä Matista, ja kun niitä tarinoita ja murretta kuunteli, alkoi tuntua, että tuossahan on sellainen kaveri, josta olisi syytä kertoa.

Jarmo Ratinen tapasi itsekin Rutas-Matin poikasena, jolloin hän saapui pikkupojan kotitalolle myymään "mualiman kommeimpia kuhia".

- Matti ajaa pätkäytteli polkupyörällä niitä mäkilöitä pitkin kylälle ja tuli kotiimme Sivulaan, jossa aina tarvittin kalaa.

- Hän kertoi pienelle kalastajapojalle tarinoita kuhista ja hauista, ja samalla tietyllä tavalla pikkuisen saarnasikin, Jarmo Ratinen muistelee.

Vahva, mutta omalaatuinen tahto

Vaikka Rutas-Matti oli oman tiensä kulkija, ja istui mielellään aina vähän erillään muista, hän oli luonteeltaan suureellinen ja itsevarma, ja puheissaan hämmentävä.

Hän piti huolen siitä, että show oli aina päällä, kun vieraita tuli

Jarmo Ratinen, toimittaja

- Aikalaisten kertomusten perusteella voisi sanoa, että hän oli onnellinen, mielikuvitusmaailmassa elävä mies, jolla oli vahva usko.

Usko, mielikuvitus ja vahva tahto saivat Matin työskentelemään perään antamattomasti.

- Harva vääntää uskon konkretiaksi, mutta Matti löysi idean, millä hän tekee maapallon paremmaksi. Se idea piti, siitä tuli jotain. Siinä hän erosi monesta mietiskelijästä, joka henkiseseti pyörittelee samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, Jarmo Ratinen miettii.

Luomisvimma teki vaikutuksen

Rutas-Matti työskenteli itsekseen, mutta esitteli mielellään tuotoksiaan yleisölle. Eikä ihme, patsashan oli tarkoitettu magneetiksi, joka kertoo kaikista maailman asioista, ja jonka luo kaikki maailman ihmiset voisivat kokoontua.

Taiteilija käytti itsestään nimitystä Pohjois-Euroopan kenraali Matti Rutanen ja pukeutui univormuun ja koppalakkiin.

- Hän piti huolen siitä, että show oli aina päällä, kun vieraita tuli.

Kuvanveistäjä Kain Tapper veljineen kävi myös aikoinaan haastattelemassa Mattia.

- Tapperin arvostus Mattia kohtaan oli aito, Jarmo Ratinen sanoo.

Huipputaiteilijan ja kansantaiteililjan tapaaminen osoitti, että ero taiteenlajien välillä ei ole niin suuri.

- Jokaisessa on jonkinlaista luomisvoimaa. Matti musituttaa meitä siitä, että tärkeintä taiteessa on rohkeus hypätä mukaan, Ratinen sanoo.

Patsas herätti jo tekovaiheessa - joka kesti noin viisi vuotta - paljon huomiota: katsojia riitti ja toimittajat tekivät patsaasta lukuisia juttuja.

Muistomerkin valmistuttua Matti suunnitteli pitävänsä patsaalle paljastusjuhlat, joista oli määrä tulla koko maapallon yhteinen tapahtuma. Kunniavieraaksi piti kutsuttaman Englannin kuningatar Elisabeth. Juhlaa ei koskaan pidetty, vaan Matin rakentama Kuningattaren tupa odottaa yhä vierastaan.

Lähteet: Saarijärven museo