Sorsastus alkaa – hyvät tavat kunniaan

Sorsastus alkaa tiistaina 20. elokuuta puoliltapäivin. Metsästäjän täytyisi kuitenkin pitää maltti matkassa, eikä ampua kaikkea mikä lentää. Sorsastus ei vahingoita lintukantoja, kun metsästäjä on tehnyt kotiläksynsä hyvin.

Kotimaa
Mies sorsastaa.
Antti Karhunen / Yle

Noin miljoona riistalintua metsästetään Suomessa vuosittain. Niistä arviolta puolet on vesilintuja, joiden metsästysaika on jo käsillä. Kaikille lienee selvää, että rauhoitettuja lajeja ei saa ampua, mutta hämärällä taivaalla lentävän linnun tunnistaminen ei ole aina helppoa edes kokeneelle metsästäjälle, suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomi ry:stä sanoo.

– Metsällä auttaa se, että on tehnyt hyvin läksynsä. Kun lähtee sorsastamaan, täytyy myös todella tuntea sorsat. Metsästystilanne on hyvin nopea. Siksi lajinmäärityksen pitää olla selkärangassa. Laji pitää tunnistaa jo etukäteen, eikä siinä vaiheessa, kun se on tullut alas.

Myös Suomen Metsästäjäliitto kehottaa välttämään hämärässä ampumista, vaikka lainsäädäntö ei sitä kielläkään. Liipasinta ei pidä painaa, jos ei ole aivan varma, minkä lajin edustaja on tähtäimessä, järjestötiedottaja Kai Tikkunen muistuttaa.

– Monet sorsat ovat rauhoitettuja. Jos linnuista näkyy pelkkä siluetti, niiden tunnistaminen saattaa olla monelle haastavaa. Siksi jätän itse liian myöhäiset tilanteet väliin. Minulta jää monia tilaisuuksia käyttämättä, kun en ole varma lajista. Ei ole mitään syytä ottaa riskiä. Homma menee hyvin niin kauan, kun pysyy varmalla pohjalla.

Jos on vähänkään epäilystä siitä, mikä lintu on kyseessä, en todellakaan paina liipasinta.

Kai Tikkunen, Suomen Metsästäjäliitto

Tuhansia rauhoitettuja lintuja ammutaan

BirdLife Suomen mukaan harmaasorsa on tavallisin rauhoitettu saalis. Niitä ammutaan muutamia satoja vuosittain. Päivänvalossa harmaasorsa sekaantuu helposti sinisorsaan, mutta iltahämärässä sen siluetti muistuttaa haapanaa.

Tarkkaa tietoa ammuttujen rauhoitettujen lintujen määristä ei ole, mutta Lehtiniemi arvioi, että synkimpinä vuosina jopa tuhansien rauhoitettujen lintujen matka saattaa päättyä metsästäjien luoteihin.

– Varsinkin silloin, kun tundrahanhia pysähtyy paljon, vaikuttaa siltä, että niitä myös ammutaan. Etenkin nuorta tundrahanhea on hankala määrittää.

Sekä Lehtiniemi että Tikkanen uskovat, että suurin osa metsästäjistä osaa tunnistaa linnut ja noudattaa hyviä metsästystapoja. Rauhoitetut linnut saavat lentää rauhassa, kun metsästäjä muistaa välttää hämäriä hetkiä, hätäisiä laukauksia ja pitää ampumisetäisyyden riittävän lyhyenä. Haulikolla tämä tarkoittaa alle kolmenkymmenen metrin matkaa.

Kaikkia riistalintujakaan ei kannata metsästää

Rauhoitettujen harmaasorsan ja valkoposkihanhen lisäksi myös merihanhen metsästys on kielletty sisämaassa seuraavan kolmen vuoden ajaksi. Metsähanhen metsästys alkaa porrastetusti maan eri osissa 1.9. ja 10.10. välisenä aikana, sillä kanta on laskenut viime vuosikymmeninä.

BirdLife Suomi ja Suomen Metsästäjäliitto toivovat, että metsästäjät käyttäisivät harkintaa muidenkin lajien kohdalla, jotta kannat pysyisivät vahvoina.

– Erityisesti tukkasotkakannalla menee huonosti, samoin jouhisorsalla. Ne pesivät vielä runsaasti, mutta niiden kannat ovat taantuneet puoleen suhteellisen lyhyessä ajassa. Vähälukuisemmista riistasorsista punasotka ja heinätavi ovat niitä, joita meidän mielestämme ei pitäisi lainkaan metsästää, Lehtiniemi sanoo.

Jotta metsästys olisi kestävää, lintukantojen pitäisi olla vakaita tai lisääntyviä. Jos kanta on pitkään laskeva, metsästys aiheuttaa ylimääräistä rasitetta populaatioille.

BirdLife Suomen mukaan jouhisorsan pesimäkanta on reilut 10 000 paria ja tukkasotkakannan koko on noin 50 000 paria. Vielä kymmenen vuotta aikaisemmin tukkasotkia oli kuitenkin jopa 100 000 paria.

Punasotkakanta on reilut 10 000 paria ja heinätavin noin tuhat paria. Silti niitä metsästetään.