Metsästäjätutkintoon tarvitaan tietoa ja tarkkuutta

Metsissä paukahtelee tasaista tahtia useamman kuukauden ajan muun muassa sorsastuksen ja hirvenmetsästyksen takia. Ihan kuka tahansa metsälle ei voi lähteä, vaan metsästäjällä täytyy olla tutkinto. Helpolla metsästäjätutkinnon suorittamisessa ei pääse.

Kotimaa
Kaikkien laukausten pitää osua ampuma-alueelle kokeen läpäisemiseksi.
Ampumakokeessa ammutaan neljä laukausta maalitauluun.YLE / Juha Kivioja

Tänään klo 12 jälkeen kuullaan hyvillä sorsastuspaikoilla ensimmäiset laukaukset. Vuoden loppuun asti jatkuva kausi saa kaverikseen syyskuun lopulla myös hirvenmetsästyksen. Metsästämään pääsee ainoastaan metsästäjätutkinnon suoritettamisen jälkeen, jonka ampumakoe pitää päivittää kolmen vuoden välein. Helpolla tutkinnon suorittamisessa ei pääse.

- Kokeessa on 60 kysymystä, joista kahdeksan saa olla väärin, kertoo Seinäjoen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Lauri Vuorinen.

Ampumakokeita Etelä-Pohjanmaalla järjestetään muun muassa Seinäjoen riistanhoitoyhdistyksen toimesta. Ampua voi karhun, hirven, peuran ja metsäpeuran ampumakokeen. Karhukoe on näistä vaativin ja kyseisellä luvalla voi metsästää karhua, hirveä, peuraa sekä metsäkaurista.

- Ampumamatka on 75 metriä ja osumapinta-ala on halkaisijaltaan 17 senttimetriä. Kokeessa ammutaan neljä laukausta ja neljä osumaa täytyy saada, Vuorinen kertoo.

Ei räiskimistä suin päin

Isoja eläimiä metsästettäessä tähdätään aseella aina etulapaan. Haasteita kuitenkin ampumiseen tuo olosuhteet. Kun ampumakokeet suoritetaan aukealla paikalla, voi metsän tiheys tulla kokemattomalle metsästäjälle yllättävänä. Lauri Vuorinen toivookin metsästäjiltä laukauksiin harkintaa.

- Kyllä metsästäjän pitää tunnistaa laji, ennen kuin ampuu, ettei lähdetä räiskimään suin päin, Vuorinen toteaa.

Aseenvalinta on aina henkilökohtainen valinta, Vuorinen kertoo.

- Periaatteessa hirville ja karhuille käytetään saman kaliiberista metsästyskivääriä. Sorsametsälle valitaan haulikko.

Aurinkoinen sää ei ole metsästäjän mieleen

Tänään klo 12 aikaan alkava sorsastus käynnistyy Vuorisen mukaan hieman kehnossa säässä. Vaikka monin paikoin aurinko hellii metsästäjiä, karkottaa auringon paiste saaliit pois.

- Sorsat ovat hyvin arkoja kirkkaalla. Kun ensimmäiset sorsamiehet saapuvat passipaikoille, niin sorsat ottavat siivet alle ja palaavat paikalle vasta illalla yhdeksän-kymmenen aikaan, kun hämärä hiipii, Vuorinen kertoo.

Vuorisen mukaan saalis ei ole monille se tärkein asia, vaan metsältä haetaan ampumisen sijaan enemmän luonnon elämyksiä ja kokemuksia.