Jari Korkki: Kasariviinaa, zsa-zsa-zsa

Helpointa olisi varmaan säätää laki, joka kieltäisi ravintoloilta alkoholin anniskelun niiden aukioloaikoina, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.

Yle Blogit
Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle

Olipa erään kerran mies, joka halusi mennä ravintolaan. Ovella seisoi jykevä vahtimestari, jonka mielestä siniset farmarihousut eivät riittäneet ravintolan edellyttämälle tasolle.

Mies oli kuitenkin janoinen ja käväisi tunnissa kotonaan vaihtamassa jalkaan mustat farmarihousut, jotka kelpasivatkin vahtimestarille oikein hyvin. Tällä kertaa ongelma löytyi yläpäästä.

– Valitettavasti teiltä puuttuu solmio, tuumi vahtimestari jämäkästi, mutta tarjosi samalla kuitenkin kaivatun pakotien.

– Onneksi meillä on täällä naulakossa sattumalta varasolmioita, joita vuokraamme hyvinkin kohtuullisin hinnoin.

Mies vuokrasi kravatin oluttuopin hintaan, maksoi toisen oluttuopin hinnan takkinsa vartioinnista ja purjehti janoisena peremmälle. Vastaan tuli hovimestari, joka – havaittuaan miehen olevan yksin – ohjasi hänet nurkkapöytään.

Kymmenen minuutin odottelun jälkeen paikalle saapui tarjoilija, jolta mies tilasi oluen.

Mies varoi tarkoin tilaamasta keskiolutta, sillä viimeksi kun hän oli erehtynyt niin tekemään, hänelle ei enää koko iltana tarjoiltu. Keskiolut kun olisi pitänyt hakea pölyisestä korista ravintolan kellarista, eikä siihen yksinkertaisesti ollut tarjoilijalla aikaa. Ilman muuta A-olut.

– Minkä kanssa, uteli tarjoilija. Mies mietti hetken, ottaisiko viskin vai peräti saksalaista yrttilikööriä, kunnes muisti olevansa Suomessa ja tiedusteli arkana tarjoilijalta, mikä mahtaisi olla halvin mahdollinen vaihtoehto.

Mies onnitteli itseään, kun tarjoilija kertoi, että näin arkena selviää lohivoileivällä. Vielä onnekkaampana mies piti itseään, kun vartin päästä selvisi, että samalla voileivällä sai vielä toisenkin oluen.

Kolmen lohivoileivän ja kuuden oluen jälkeen ravintola alkoi täyttyä ja pian hovimestari ohjasti viereiseen pöytään miehen tuttavia työpaikalta.

Mies kutsuttiin naapuripöytään, ja niinpä hän keskittyi viittoilemaan tarjoilijaa luokseen. Muutaman minuutin jälkeen tarjoilija saapui ja mies tiedusteli nöyrästi, voisiko hän mahdollisesti siirtyä naapuripöytään keskustelemaan tuttaviensa kanssa.

Helpointa olisi varmaan säätää laki, joka kieltäisi ravintoloilta alkoholin anniskelun niiden aukioloaikoina.

Mies piti tarkoin huolta, ettei vahingossa ottaisi olutlasiaan mukaan, koska hän tiesi, ettei asiakas tietenkään saa kuljetella juomiaan pitkin ravintolasalia.

Kymmenen minuutin kuluttua tarjoilija kantoikin miehen oluen naapuripöytään.

Ilta sujui rattoisasti ja päättyi valomerkkiin klo 23.30, jolloin kaikki pääsivät hyvissä voimissa koteihinsa nukkumaan ja seuraavana aamuna reippaina töihin.

Olipa erään toisen kerran nainen, joka halusi mennä ravintolaan.

Paitsi, että nyt tämä tarina karkasi kyllä täysin lapasesta, koska lapsikin tietää, etteivät naiset pääse ravintolaan ilman miestä, vaikka olisi mustat farkut ja kravatti.

Uusiksi meni koko novelli.

Kaikki edellä kerrottu on totta. Osan tapauksista, muun muassa mustat farkut, solmiot ja sen, että naapuripöytään siirtymiseen tarvitaan lupa, olen itsekin kokenut. En sentään sitä, etteikö nainen pääsisi yksin ravintolaan, mutta arkipäivää sekin on ollut vielä 1960-luvulla.

Tampereen Siilinkarin kahvilassa oluen aveciksi riitti yksi nakki. Penkinpainajaisissa ravintola Pirkanhovissa vaadittiin sillivoileipä.

Sen sijaan en muista aikaa, jolloin keskiolutta ei saanut lähikaupasta. Olen kuitenkin lukenut aika paljon suomalaisen alkoholikulttuurin historiaa ja tiedän, että kieltolain aikaan alkoholia käytettiin Suomessa enemmän kuin juuri koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.

Kirjoitettuani parikymmentä vuotta sitten kirjan tamperelaisen alkoholikulttuurin historiasta tulin tietämään sen, että myös aiemmilla vuosisadoilla alkoholia käytettiin paljon enemmän kuin nykyään. Esimerkiksi ruotuväkisotilaan päiväannos oli kannu paloviinaa eli 0,65 litraa koskenkorvan vahvuista vauhtijuomaa. Ei ihme, että hakkapeliitat jaksoivat ärjyä 30-vuotisessa sodassa Saksanmaalla.

Itse muistan hyvin sodassa itsensä särkeneet pelottavat äijät, jotka kävivät pullokassiensa kanssa Tampereen Keskustorillayhä ikuista jatkosotaansa, kun hyppäsin koulupäivän jälkeen bussiin mennäkseni kotiin. Eikä niissä kasseissa ollut keskiolutta kuten ei tänäänkään.

Nyt tietysti kysytään, miten tämä kaikki liittyy tähän päivään. En minä vaan tiedä.

Mutta holhous- ja terveysministeriön kaljanlanttausosasto varmaan tietää.

Helpointa olisi varmaan säätää laki, joka kieltäisi ravintoloilta alkoholin anniskelun niiden aukioloaikoina.

Jari Korkki
Kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimittaja, joka on viime vuosituhannella kirjoittanut kirjan tamperelaisen alkoholikulttuurin historiasta