Liperit vaihtuivat suitsiin

Elina Lahtinen vaihtoi liperit suitsiin ja saarnaamisen lannanluontiin. Kiinnostus islanninhevosiin kantoi uudelle uralle, mutta työn hengellisyydestä ei ole tarvinnut tinkiä.

ilmiöt
Elina Lahtinen ja islanninhevonen
Petri Kananen

Korpilahdella asuva Elina Lahtinen on pappi joka löysi uuden uran yllättävästä suunnasta: Islannista. Tai tarkemmin sanottuna islanninhevosista.

Ihan uppo-outoja eivät hevoset Lahtiselle sentään olleet, suomenhevosia hänellä on ollut useampia aikanaan.

Lannanluonti on jonkun tyyppistä meditaatiota tai kontemplaatiota. Siinä voi tehdä asioita elämän hengityksen rytmissä ja omassa tahdissaan.

Elina Lahtinen

Viimeisin kosketus suomenhevosiin oli ”maailman paras hevonen”, joka oli siskon kanssa yhteiseksi hankittu. Yhteisomistuksessa ollut hevonen lähti kuitenkin siskon matkaan, kun hän muutti työn vuoksi toiselle puolelle Suomea. Silloin Lahtinen päätti, että nyt täytyy vaihtaa rotua.

- Jostain oli jäänyt takaraivoon sellainen kutina islanninhevosiin. Kävin työkavereiden kanssa yhdellä maastoretkellä ja sitten se oli siinä, entinen pappi muistelee.

Talli korvaa kirkon

Ensimmäisestä maastoretkestä ei mennyt vuottakaan, kun omaan talliin ilmestyi ensimmäinen islanninhevonen. Vuosi oli 2000. Pian rodun vaihtamisen jälkeen vaihtui myös ammatti. Papin liperit saivat jäädä, ja nykyään Lahtinen pitää islanninhevostallia Korpilahden Tikkalassa. Tallista löytyy 12 islanninhevosta, joista kahdeksan on omia ja neljä hoitohevosia.

- Nykyään kun mies menee sunnuntaiaamuna kirkkoon, niin minä menen tallitöihin, Lahtinen naurahtaa.

Vaikka kirkkokäynnit ovat tallityön myötä vähentyneet, ei Lahtinen koe menettäneensä mitään. Talleilta voi Lahtisen mukaan löytää rauhan siinä missä kirkostakin.

- Olen joskus sanonut, että lannanluonti on jonkun tyyppistä meditaatiota tai kontemplaatiota. Siinä voi tehdä asioita elämän hengityksen rytmissä ja omassa tahdissaan, Lahtinen muotoilee.

Nöyränylpeä hevonen

Mikä niissä islanninhevosissa sitten niin kiinnostaa? Suurimpana erona muihin hevosrotuihin Lahtinen nostaa islanninhevosten "jännän, nöyränylpeän luonteen".

- Toisaalta islanninhevonen on tosi palvelualtis, mutta sitten jollain tavalla myös ylpeä, itsetietoinen ja itsevarma.

Samalla kuitenkin hevonen suhtautuu ihmiseen vilpittömästi, sellaisena kuin ihminen on. Ammatista, statuksesta tai muista seikoista välittämättä. Tästä voisivat ihmisetkin ottaa oppia.

Petri Kananen