Kiitäjä vaeltaa lämpimän mukana pohjoiseen

Kiertokiitäjä liikkuu aktiivisimmin hämärän aikaan. Esimerkiksi Oulun keskustassa kiitäjä istahti hetkiseksi tupakkaan imemään mettä. Pääkallokuvioinen lajitoverikin on jo havaittu.

Kuva: Hanna Juopperi / Yle

Kiitäjät ovat Suomen suurimpia perhoslajeja ja niiden siipien kärkiväli voi olla reilusti toistakymmentä senttiä. Oulun korkeudellekin voi loppukesästä yltää joitakin harvinaisia vaeltajalajeja.

Viikonloppuna Oulussa tehtiin havainto kiertokiitäjästä. Suomessa havaintoja tehdään vuosittain, mutta Oulun korkeudella harvemmin, kertoo Oulun yliopiston eläinmuseon intendentti Marko Mutanen.

- Kollega näki kiertokiitäjän kaupungilla hämärän aikaan koristetupakkaistutuksessa imemässä mettä. Se on huomiota herättävän suuri ja valtavan paksuruumiinen, harmaasävyinen otus.

Pääkallokiitäjiäkin liikkeellä

Kauhajoella tehtiin taannoin havainto myös vielä harvinaisemmasta kiitäjästä. Pääkallokiitäjä on harvinaisuudestaan huolimatta ainakin nimeltään useimmille tuttu.

- Se on nykyään Suomessa erittäin harvinainen. Sillä on hyvin paksussa keskiruumiissaan pääkalloa muistuttava vaalea kuvio tummalla pohjalla. Se on Suomen suurin perhonen, jonka siipien kärkiväli voi olla noin 13 senttiä.

Subtrooppisista vaeltajalajeista havaintoja tehdään tyypillisesti loppukesästä, lämpimien etelävirtauksien myötä, kertoo Marko Mutanen.

- Nämä vaeltavat pohjoiseen useamman sukupolven aikana. Keväällä ensimmäinen vaeltava sukupolvi yltää Etelä-Eurooppaan. Ne lisääntyvät ja seuraava sukupolvi voi yltää tänne loppukesällä.

Kiitäjillä ei täällä toivoa ole.

Marko Mutanen

Havainnot kiinnostavat myös eläinmuseota

Havainnot harvinaisista kiitäjistä kiinnostavat eläinmuseota. Marko Mutanen kehottaa ottamaan perhosen myös kiinni, sillä ne kiinnostavat myös tutkimusmielessä. Mahdollisista pohjoiseen vaeltaneista yksilöistä otetaan talteen esimerkiksi dna-näyte.

- Hyvin mielellämme ottaisimme museolle näytteen, jos joku sellaisen löytää. Kiitäjillä ei täällä toivoa ole. Ne eivät pysty täällä lisääntymään ja ne kuolevat ensimmäisiin pakkasiin.

- Lajille ei siitä tule mitään haittaa, eikä pääkallokiitäjä ole maailmanlaajuisesti uhanalainen laji.

Päiväperhoset harvassa loppukesästä

Loppukesän ilmiö on ollut päiväperhosten vähäisyys. Tuttujakin perhoslajeja on monin paikoin ollut vaikea löytää.

- Nyt meillä pitäisi olla liikkeellä semmoiset päiväperhoset, jotka talvehtivat aikuisina. Niitä ovat monet tutut lajit kuten nokkosperhonen, neitoperhonen ja suruvaippa. Niitä on huomattavan vähän. Tätä sanomaa on kuulunut ympäri Suomea.

Syytä päiväperhosten määrän vähäisyyteen ei tiedetä. Eläinmuseon intendentti Marko Mutanen muistuttaakin, että tämä käy esimerkistä, kuinka vaikeaa hyönteisten määrää on arvioida ennalta.

- Mistä se johtuu, sitä ei kukaan tiedä. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä kuinka hankalaa hyönteisten määrää on ennustaa.