Johannesburgin pahamaineinen Ramaphosa: "Älä tule yksin, älä ainakaan illalla"

En löytänyt Ramaphosaa Johannesburgin kartasta, joten kysyin paikasta hotellin vastaanotosta. Ovimies katsoi minua vähän aikaa hiljaa, ja sanoi: "Sinun kannattaisi mennä mieluummin Sowetoon".

Pahamaineiset lähiöt
Pahamaineiset lähiöt, Ramaphosa, Ajankohtainen kakkonen
Juoksevaa vettä ei Ramaphosan taloissa ole, vesi kulkee naisvoimin. Johanna Ramahlo odottaa vuoroaan vesipumpulla. Yle
Ramaphosa, pahamaineiset lähiöt, Ajankohtainen kakkonen

Sowetoon, tuonne apartheid-ajan kuuluisimpaan mustien asuinalueeseen tehdään nykyisin turistikierroksia. Matkaoppaiden mukaan kohde on Johannesburgin suosituin nähtävyys.

Mutta me emme kuvaaja Pekka Tynellin kanssa halua turistikierrokselle Sowetoon, vaan Ramaphosaan. Paikallinen avustajamme Baleseng Makola on järjestänyt siellä tapaamisen Ramahlon perheen kanssa.

Ramaphosa on yksi niin sanotuista epävirallisista asuinalueista. Siellä asuvat köyhistä ne kaikkein köyhimmät, jotka eivät ole saaneet tai edes osanneet hakea valtion tukiasuntoa.

Etelä-Afrikan ensimmäisistä vapaista vaaleista tulee ensi vuonna kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Nelson Mandelan johdolla yksi hallitsevan puolueen, Afrikkalaisen kansalliskongressin eli ANC:n, suurimpia lupauksia on ollut rakentaa miljoonia asuntoja maan köyhille. Tarkoitus on saada ihmiset pois slummeista ja hökkelikylistä.

Tavoite ei ole aivan onnistunut, kuten pian huomaamme.

Tervetuloa valoisan aikaan

Ajamme vajaan tunnin hotellista kohti Johannesburgin itäosaa. Ollaan pitkän matkaa keskustan ulkopuolella. Ohitamme peltoja, kasvihuoneita ja vaatimattoman näköisiä pientalolähiöitä.

Pian tien vieressä alkaa näkyä loputtomalta tuntuva rivistö aaltopeltisiä hökkeleitä. Kadunkulmien jätekasoista nousee savua. Lapsia juoksentelee pitkin hiekkakujia. Naiset kantavat päänsä päällä painavan näköisiä vesikanistereita. Miesporukat nojailevat seinään olutpullot käsissään. Olemme tulleet Ramaphosaan.

Pääkadun varrelta löytyy suutarinpöytä ja sen takaa Elias Ramahlo. Hän on 30-vuotias itseoppinut suutari, joka on asunut ja työskennellyt Ramaphosassa pian kuusi vuotta.

Elias tietää odottaa meitä.

– Hyvä, että tulette päiväsaikaan. Öisin täällä ei parane yksin liikkua, ei ainakaan naisten, hän sanoo.

Muukalaisvihastaan kuuluisa Ramaphosa

Useimpien eteläafrikkalaisten mielessä Ramaphosaan yhdistyvät vuoden 2008 väkivaltaiset mellakat. Silloin paikalliset alkoivat vainota muualta tulleita siirtotyöläisiä syyttäen heitä työpaikkojen ja asuntojen viemisestä. Yhteenotoissa kuoli yli 60 ihmistä.

Vähitellen tilanne rauhoittui ja ulkomaalaisia on alkanut palata alueelle.

Elias kertoo, ettei hän pahimpien levottomuuksien aikaan uskaltanut jättää vaimoaan ja kahta lastaan yksin yöksi kotiin. Koskaan ei kuulemma tiennyt, millaisia porukoilta öiseen aikaan kujilla liikkui. Nyt tilanne on parantunut.

Eliaksen vaimo, 27-vuotias Johanna, on hiukan eri mieltä. Johanna sanoo, ettei mistään hinnasta liikkuisi yksin ulkona auringon laskettua. Pahin uhka ovat raiskaukset. Myös huumeiden käyttö ja juopottelu ovat yleistä.

Olot kuin kehitysmaassa

Suutari Elias kertoo avoimesti elämäntarinaansa. Hän kasvoi rotuerottelun eli apartheidin Etelä-Afrikassa. Köyhien vanhempien lapsena hän sai käytyä koulua vain muutaman vuoden. Sen jäljiltä Elias osaa lukea ja kirjoittaa oman nimensä.

Englantia hän on oppinut itsekseen, samoin kuin neljää muuta kieltä, joita hän puhuu äidinkielensä pedin lisäksi.

Elias ei valita juuri muusta kuin sähkön puutteesta ja siitä, että vesi on haettava kaukaa pumpulta.

– Haaveilen sähköstä, mutta minulla ei ole siihen rahaa. Nyt maksamme vuokraa noin kahdeksan euroa kuukaudessa. Jos muuttaisimme sellaiseen kortteliin, missä on sähköt, nousisi vuokra kuusinkertaiseksi.

Elias ansaitsee kolmisensataa euroa kuukaudessa. Hän lähettää vanhemmilleen ja sisaruksilleen siitä vajaan kolmanneksen, oman perheen käyttöön jää parisataa euroa.

Johanna lähtee näyttämään meille perheen kotia. Pariskunnalla on kaksi tytärtä, 6- ja 2-vuotiaat. Nelihenkinen perhe asuttaa noin kymmenen neliön aaltopelleistä kokoon kyhättyä asuntoa. Heillä on yksi sänky, pöytä ja kaksi tuolia. Asunto on talvella hyytävän kylmä ja kesällä ahdistavan kuuma.

Minulle tulee Ramahlon perheen asuinoloista mieleen vajaan vuoden takainen juttumatka Saharan eteläpuolelle Burkina Fasoon. Se on yksi maailman köyhimpiä maita, jossa paikoin jopa kolmannes lapsista on aliravittuja.

Täällä Ramaphosassa ei juuri aliravittuja lapsia näe, mutta muuten olot eivät juuri poikkea burkinafasolaisen maalaiskylän kurjuudesta. Uskomatonta. Etelä-Afrikan pitäisi kuitenkin olla koko Afrikan talousveturi.

Iltaelämä villiintyy

Elias päättää työpäivänsä iltakuuden aikaan, jolloin aurinko alkaa laskea. Kävellessämme yhdessä perheen kotia kohti Elias sanoo haluavansa yllättää meidät. Hän paljastaa haaveilleensa muusikon ammatista.

Pysähdymme sopivaan kadunkulmaan, missä Elias lainaa cd-soitinta. Hän laittaa cd:n soittimeen, ja alkaa tanssia ja laulaa. Ihmisiä kerääntyy pian ympärille.

Pahamaineiset lähiöt, Ramaphosa, Ajankohtainen kakkonen

Johannaa selvästi väsyttää ja tarjoudun ottamaan Aniki-tytön hänen selästään syliini. Tyttö katselee sirkein silmin ympärilleen: musiikki soi, isä tanssii ja ihmisillä näyttää olevan hauskaa. Ilta pimenee nopeasti. Hetken aikaa tunnelma on varsin leppoisa, eikä mieleen tule, että ollaan pahamaineisessa lähiössä, jonka illasta minua on varoiteltu.

Saatamme Ramahlot kotiinsa ja hyvästelemme heidät. Kun palaamme kadulle vielä kuvaamaan, näyttää katuelämä toiset kasvonsa. Humalaiset miesporukat huutelevat hävyttömyyksiä ja yrittävät käydä käsiksi ohikulkeviin naisiin. Kännisten riehunta yltyy.

Olen tyytyväinen, että meillä on paikallisen avustajan lisäksi mukana kaksi raavasta nuorta miestä. Suunsoittajia riittää. Heitä tuntuu ärsyttävän iso tv-kamera, ja kenties myös ihonvärimme. Kumpanakaan päivänä en nähnyt meidän lisäksemme muita valkoihoisia.

Uskon kuitenkin, että riehuminen ja juopottelu kertovat eniten siitä, mitä työttömyys ja köyhyys saavat aikaan. Eteläafrikkalaisista nuorista jopa 60 prosenttia on vailla työtä. Valkoiset ansaitsevat keskimäärin kuusi kertaa enemmän kuin mustat.

Apartheid on ohi, mutta eriarvoisuus ei.

Liisa Karvinen, Yle Uutiset

Ajankohtaisen kakkosen Pahamaineiset lähiöt -sarjassa vieraillaan lähiöissä, joita turistioppaat kehottavat välttämään.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.