1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Kivikauden Euroopassa kävivät siat kaupaksi

Luoteis-Euroopan metsästäjä-keräilijät eivät itse pitäneet karjaa, mutta samaan aikaan lähistöllä oli jo viljelmiä ja kotieläimiä. Uusi tutkimus osoittaa, että asukasryhmillä oli kauppayhteyksiä.

Kuva: Pasi Takkunen / Yle

Kivikauden eurooppalaiset maanviljelijät ja metsästäjät kävivät keskenään kauppaa jo 7 000 vuotta sitten, kertoo tuore tutkimus.

Pohjois-Euroopassa eli noin vuosina 5500–4200 ennen ajanlaskumme alkua sekä paikasta paikkaan vaeltaneita metsästäjä-keräilijöitä että nykyisestä Turkista, Syyriasta ja Irakista tulleita maanviljelijöitä, jotka olivat jo asettuneet paikoilleen.

Monenkirjavat otukset mahtoivat olla outoja ja eksoottisia karvaisiin villisikoihin tottuneille metsästäjä-keräilijöille.

Ertebølle-kulttuuriin kuuluneet metsästäjä-keräilijät pyydystivät hylkeitä ja villisikoja Itämeren läntisillä rantamilla. Maanviljelijät puolestaan olivat asettuneet viljoineen ja karjoineen Elbejoen eteläpuolelle.

Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa on ensi kertaa todisteita siitä, etteivät kivikauden yhteisöt vain tienneet toisistaan ja kohdanneet satunnaisesti, vaan niiden välillä oli myös kauppaa.

Ostettu tai pihistetty

Metsästäjä-keräilijöiden asuinpaikoilta tunnetaan vanhastaan kivikirveitä ja keramiikkaa, jotka muistuttavat heitä kulttuurisesti kehittyneempien maanviljelijöiden tekemiä esineitä. Mistään muista kesyistä eläimistä kuin koirista metsästäjä-keräilijöiden jäljiltä ei ole tätä ennen löytynyt merkkejä.

Uudessa tutkimuksessa analysoitiin sikojen jäänteitä Ertebølle-kulttuurin useilta asuinpaikoilta. Jäänteiden DNA osoitti, että osa nuotion ääressä nakerrellusta sianlihasta ei ollutkaan villisian lihaa, vaan peräisin kesysioista. Siat kuuluivat Lähi-idästä muuttajien mukana tulleeseen sikojen sukuun, DNA-tutkimus todisti.

Siat olivat ostotavaraa viljelijöiden kylästä, ellei niitä sitten ollut pihistetty, tutkijat päättelivät. Siihen he eivät ota kantaa, millä siat maksettiin kivikautisessa kaupankäynnissä.

Vaelteleva elämäntyyli jatkui vielä pitkään

– Emme tiedä, miksi Ertebøllen-ihmiset halusivat kesysikoja, mutta ne monenkirjavat pienet ja isot otukset mahtoivat olla outoja ja eksoottisia heidän perinteisesti metsästämiensä karvasten villisikojen rinnalla, tutkijaryhmä pohdiskelee.

Metsästäjä-keräilijät eivät kuitenkaan saaneet kesysioista oitis kimmoketta oman elämäntyylinsä muuttamiseen. He alkoivat itse kasvattaa satunnaisia sikoja vasta satojen vuosien päästä, ja vei vielä lisää aikaa, ennen kuin he ryhtyivät täysin maanviljelijöiksi.

Yksi tutkimuksen sivuhavainnoista oli, että Pohjois-Euroopassa oli kesysikoja 500 vuotta aiemmin kuin tähän saakka on luultu.