1. yle.fi
  2. Uutiset

Tutkimus: Egyptiläismuumioiden arkut olivat kuin venäläinen maatuskanukke

Muumion sisäkkäiset arkut eivät olleet pelkkä statussymboli, vaan tärkeä side maallisen ja jumalallisen välillä, kertoo norjalaistutkija.

kulttuuri
Ylösalaisin oleva muumio on kuvattu puisessa arkussaan lasisen vitriinin läpi.
Egyptiläisen papin Nesperennubin kirstua esiteltiin vierailunäyttelyssä Singaporessa keväällä 2013. Noin vuonna 800 e.a.a. kuolleen Nesperennubin muumio on British Museumin kokoelmissa Lontoossa. Stephen Morrison / EPA

Muinaisten egyptiläisten tapa muumioida vainajansa on kaikille tuttu, mutta yhtä moni tuskin tietää, että olennainen osa vainajan matkaa tuonpuoleiseen olivat myös monet sisäkkäiset arkut. Mitä merkittävämpi vainaja, sitä useampi arkku, kertoo norjalainen tutkimus, joka on alallaan uraauurtava.

Egyptologi Anders Bettum Oslon yliopistosta kertoo väitöskirjatutkimuksessaan, että egyptiläismuumioiden periaate oli sama kuin venäläisessä maatuskanukessa: sisäkkäin on toinen toistaan pienempiä arkkuja, jotka ovat keskenään erottamaton kokonaisuus.

Monet kirstusarjat on erotettu toisistaan kokoelmiin eri puolille maailmaa.

Muinaiselle egyptiläiselle eliitille oli aivan tavallista, että vainajalle teetettiin kolme tai neljä arkkua, Bettum kertoo. Faarao Tutankhamonilla niitä oli sisäkkäin peräti kahdeksan.

Arkut eivät olleet pelkkä statussymboli, vaan tärkeä side maallisen ja jumalallisen välillä, yhteys Manalan jumalaan Orikseen ja Auringon jumalaan Amun-Rahan. Arkkujen sisällä kuollut oli kuin toukka kotelossa – toukka kuoriutuu perhoseksi, ihminen herää paratiisissa, Bettum kuvailee.

Yksinkertaisin arkku oli tärkein

Myytit ja rituaalit näkyvät kirstujen symboleissa. Uloimmassa vainaja kuvattiin muumiona ja Osiriksen hahmossa, kalpeana ja vakavana.

Arkku maalattiin ja lakattiin muistuttamaan hohtavaa kultaa. Rikkaimmat eivät tyytyneet jäljittelemään, vaan käyttivät aitoa kultaa. Värivalinta ei ollut sattumaa: kulta edusti Aurinkoa ja sen kimallusta; se oli tie uudelleensyntymään, Bettum kertoo.

Hän havaitsi, että 19. dynastian vainajilla (noin vuosina 1292–1191 e.a.a.) sisimmäiseen arkkuun maalattiin mahdollisimman realistinen kuva kuolleesta. Ilmeenkin piti olla täysin arkipäiväinen. Päällimmäisen arkun kullasta ja komeudesta huolimatta sisimmäinen arkku oli Bettumin mukaan tärkein, sillä siinä tiivistyy koko 70 päivää kestäneen hautajaisrituaalin merkitys.

Paratiisissa ihmiset eivät uskoneet vain sulautuvansa jumaliin, vaan tärkeintä oli usko, että he näkisivät jälleen ihan tavallisen itsensä, Bettum sanoo norjalaisella Forskning.no-tiedesivustolla, jota toimitetaan yhteistyössä Oslon yliopiston kanssa.

Kokonaisia arkkusarjoja on tallella tänäkin päivänä, mutta hyvin monet on erotettu toisistaan eri puolilla maailmaa sijaitseviin kokoelmiin. Bettum toivoo kansainvälistä yhteistyötä, jotta kirstut löytäisivät jälleen toisensa. Se ei olisi vain tieteellisesti tärkeää, vaan herättäisi myös yleisöissä uutta mielenkiintoa muinaisen Egyptin mahtavaan kulttuuriin, hän uskoo.

Lue seuraavaksi