Tuhoon tuomittu kulttuuri

Aikamme käy vähiin, sanoo Juhani Sarsila. Tampereen yliopiston dosentti, latinisti ja filosofi uskoo, että länsimaisen kulttuurin päälle laskeutuu piakkoin unohduksen verho. Ihminen tuskin silti vielä katoaa – hän nousee tuhkasta kuin Fēnix-lintu. Vastavirtaan kulkevan humanistin ajattelua on koottu yksiin kansiin kokoelmassa Melancholica – poleemisia esseitä

kulttuuri
Juhani Sarsila: Melancgolica kirjan kansi
Tapio Nykänen

Juhani Sarsila on vanhanaikainen ajattelija ja tavallaan ylpeä siitä. Hän ei ole nopealiikkeinen ja dynaaminen, eikä hänen tahtotilansa ole yhteinen monenkaan yhteiskunnan kehittäjän ja menestyksen tavoittelijan kanssa. Sarsila puolustaa antiikin hyveitä, hidasta viisautta ja henkistä ihmiskäsitystä, jossa ihmisen arvon mittarina ei ole hänen kykynsä olla innovatiivinen.

Metropolien kivihelvetit autioituvat, kun niistä alkaa suuri exodus – paluu maalle, jos halutaan asia yhtä romanttisesti ilmaista.

Juhani Sarsila

Vastavirtaan kulkevan humanistin ajattelua on koottu yksiin kansiin kokoelmassa Melancholica – poleemisia esseitä (Tampere University Press 2013). Kirja on surumielisyyden ja kaihon puolustuspuhe: Sarsilan filosofiassa niistä nousevat sekä syvä ilo että maltillinen viisaus.

- Melankolialla on lääketieteessä sairauden status, mutta pitää muistaa eikä saa unohtaa, että suuret ihmiset ovat ammentaneet voimansa enemmän tai vähemmän sairaista lähteistä, kuten latinisti ja filosofi Erik Ahlman eräiden toisten tavoin huomauttaa. Ilo on melankolian ilmenemismuoto, Sarsila sanoo haastattelussa.

Faustin valtakunta

Nimensä mukaisesti Sarsilan melankolia on poleemista. Melancholicassa puhuu muun muassa Oswald Spengler (1880-1936), joka ennusti länsimaiden tuhoa 1900-luvun alussa. Spengler ei ole ollut akateemisessa maailmassa viime vuosina muodissa, mutta Sarsila uskoo, että omaperäinen ajattelija näki enemmän kuin useat aikalaisensa.

- Spenglerille länsimainen kulttuuri on synonyymi faustiselle kulttuurille. Faustisuuden me havaitsemme kaikkialla, tieteessä, taiteessa ja muilla kulttuurin aloilla, kuten talouselämässä: pyrkimyksenä kieltää, kiertää ja kumota kaikki rajat, kirvoittaa kaikki kahleet matkalla kuviteltuun vapauteen, Sarsila muotoilee.

- Faustinen ihminen haluaa vallata sekä makro- että mikrokosmoksen, mutta hänestä
ei ole epäilemään, kyseenalaistamaan eikä myöskään tieteellisesti tutkimaan omaa saatanallista draiviaan.

Rooman keisariajalta periytyvän legendan Faust möi sielunsa paholaiselle maallisia etuja vastaan. Hän menestyi, mutta maksoi siitä kovan hinnan ja lankesi lopulta perikatoon. Lyhytnäköisten hyötyjen tavoittelu koitui Faustin kohtaloksi.

Valistuksen projektista tuli susi

Saksalaisrunoilija Johann Wolfgang von Goethen (1749-1832) tuoreemmassa versiossa samainen Faust pelastuu kadotukselta, koska ei luovu kilvoittelusta ja yrittämisestä, ei siis anna periksi.

Sarsilalle Goethen tulkinta ei muuta Faustin legendan symbolista ja retorista merkitystä. Pikemminkin Faustin pelastuminen viestii siitä, että Goethe itse on länsimaisen, faustisen kulttuurin lapsi. Runoilijan ajattelussa resonoi valistus: viimeistään filosofi Immanuel Kantista (1704-1804) alkanut virtaus nosti ihmisen lähes kaikkivoipaan asemaan ja samalla teki Jumalasta merkityksettömän. Ihmisen omasta osaamisesta ja peräänantamattomuudesta tuli pelastuksen avain.

Sarsilalle juuri paljosta kiitetty valistus on monen pahan alku. Se johti maailmansotiin, ja kuten Theodor Adorno ja Max Horkheimer kirjoittivat Valistuksen dialektiikassa (1944-1947), holokaustiin.

- Optimistinen tieteisusko – sanokaamme valistuksen projekti – on paljossa vastuussa vallitsevasta menosta ja vastaisesta kohtalosta. Optimismi on johtanut maailmansotiin, joista toisaalta on voitu selvitä osaksi, mutta vain näennäisesti, kuiville optimismin avulla sekä jatkaa varustautumista ja luonnon valtausta loppuun asti. Työ on viittä vaille valmis.

Sarsila ei usko siihen, että ihmisen nykyisetkään ongelmat ratkeavat ainakaan yksinomaan tieteen ja teknologian avulla. Koneet olisi pysäytettävä, mutta tämä on vaikeaa länsimaiselle ihmiselle, jonka koko olemista jatkuva liike määrittää. Melancholicassa Sarsila kuvailee:

Faustinen liikkeessäolo ja kiire ovat silti tehneet monista loputtoman uupuneita ja neuvottomia bonusten ja tulospisteiden iänikuisessa keruussa. Toimitaan liikkeen itsensä vuoksi. Voiton ja tappion takaa väikkyy uusi voitto. Ja elämä on tuloksen tekoa tuloksen jälkeen.

Konsulttien valtaa vastaan

Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen teoksessa Konsulttidemokratia (2013) ruoditaan suomalaisen demokratian kriisiä. Kuusela ja Ylönen sanovat, että kun julkinen valta ulkoistaa tehtäviään, se tyhjenee samalla itse ajattelusta. Tuloksena on ”läpinäkyvyyden alasajo, tehoton hallinto ja virkamiesten hiljaisen tiedon rapautuminen”.

Sarsila menee Melancholicassa pitemmälle. Hänelle _konsultti _on Faustin sanansaattaja, jossa personoituvat tieteisuskoisen yhteiskunnan pyhinä pitämät arvot, menestys, katteeton optimismi, tekemisen meininki ja – aina ja joka paikassa – taloudellinen kasvu. Konsultti on kaikkialla, yliopistoista valtioneuvostoon.

- Konsultin puhe on tyhjää täynnä, mutta hän on kävellyt sekä jokaisen ministerin että jokaisen kanslerin ja rehtorin yli ja saanut nämä jopa ikihyviksi ihastuneina puolelleen.

Sarsila moittii jyrkin sanoin sekä poliittisia johtajia että yliopistolaitoksen johtoa. Humanistin maailmassa ajat ovat huonontuneet, olletikin, että lääkintähuolto pelaa.

- Humanistien Edwin Linkomiehen ja Tauno Nurmelan yli ei konsultti olisi päässyt mennen tullen kävelemään ja rahastamaan tähtitieteellisiä summia veronmaksajilta. Muutosta parempaan ei ole näkyvissä. Sivistys on murentunut. "Asiakkaan" niin sanotun "sisäisen yrittäjyyden" kehitys on päivän sana lastentarhasta alkaen.

Fēnixin nousu

Juhani Sarsilan ajattelu on länsimaiselle arkimielelle ensi alkuun tolkuttoman etäistä, ehkä jopa pelottavaa tai ahdistavaa. Hän ammentaa buddhalaisuudesta, tiibetiläisestä Kuolleiden kirjasta, Herakleitokselta ja varhaiskristillisyyden gnostikoilta.

Jos kritiikin uskaltaa kohdata, se pakottaa pysähtymään. Sarsila profetoi länsimaisen kulttuurin häviötä, mutta samalla hän uskoo ihmiseen mahdollisuuteen tulla tietoiseksi itsestään. Niinkuin tarun Fēnix, myös ihmissielu voi hyvässä tapauksessa nousta tuhkastaan. Sarsilan ajattelussa symboliikka viittaa sekä ihmisen lopulliseen kohtaloon että sivilisaation kukistumisen tapahtumiin.

- Lopulta tiede selittää pois niin uskonnon kuin taiteenkin. Pidän kuitenkin mahdollisena metafyysisen eläimen paluuta sanoisin puolen tai viimeistään yhden sukupolven, 30 vuoden, kuluessa. Hybris johtaa nemesikseen, ja Faust saa maksaa velkansa. Metropolien kivihelvetit autioituvat, kun niistä alkaa suuri exodus – paluu maalle, jos halutaan asia yhtä romanttisesti ilmaista.

- - -

Lapin yliopistolla järjestetään 5.10. perinteinen filosofian symposion, jossa myös Juhani Sarsila luennoi. Symposionin teema on Ihminen ja ihmisen luonto. Muina puhujina kuullaan muun muassa Timo Airaksista, Pekka Eloa ja Leena Suopajärveä. Puheenvuoroissa käsitellään länsimaista luontosuhdetta perinteisten filosofisten teemojen ja toisaalta ajankohtaisten tapahtumien, kuten Lapin kaivosprosessien ja Ruotsin Jokkmokin mielenosoitusten kautta.