Vanhastapiiasta kuoriutui eliittikumppani – nettideittailu pyrkii eroon epätoivoisuuden leimasta

Pääministerin esimerkki ja mainoskampanjat tarjolla olevista "eliittikumppaneista" ovat nostaneet nettideittailun profiilia. Uuden treffipalvelun perustajan mielestä nettideittailuareena on jo valmis omalla nimellään esiintyville ihmisille.

viihde
Nettideittailu on yleistynyt tapa etsiä kumppania.
Veli-Pekka Hämäläinen / Yle

Nettideittailija ei ole enää loisteputken valossa dataava kummajainen. Kumppanin hakeminen netissä on yleistynyt ja arkipäiväistynyt. Silti se ei ole kokonaan onnistunut karistamaan nolouden leimaa.

Stereotypiat epätoivoisista peräkammariin hautautuneista poikamiehistä ja vanhoistapiioista elää yhä, mutta suunta on muuttunut sallivammaksi.

- Mielestäni jo pääministeri Vanhasen esimerkki toi vahvasti julkisuuteen myös toisenlaista kuvaa nettideittailijoista (menestyvä, vaikutusvaltainen), vaikka se nimenomainen suhde ei hyvin päättynytkään, digitaalisen kulttuurin jatko-opiskelija Anne Holappa kertoo.

- Samoin uusien deittailusivujen kampanjat, esimerkiksi etenkin Eliittikumppani-sivusto, ovat nostaneet esiin mielikuvia korkeatasoisesta ja laadukkaasta kumppaninetsinnästä, joilla ei ole mitään tekemistä ”Nimimerkki epätoivoisen” kanssa, hän lisää.

Holappa kirjoittaa väitöskirjaa Turun yliopistolla, jossa hän tutkii millä tavalla suomalaiset ilmaisevat ihanteellista heterokumppanuutta ja parisuhdetta deittipalvelujen ilmoituksissa.

Nettideittailun suosio ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi noussut kahvipöytäkeskustelujen vakioaiheeksi. Vuosi sitten nettideittailun aloittanut varkautelainen Hanna, 25, ei huutele ympäriinsä nettideittailevansa. Kaverit kyllä tietävät, mutta ystäväpiirissä on yhä useita, jotka eivät uskalla laittaa ilmoitusta ainakaan kuvan kanssa.

Monet pelkäävät mielikuvaa, että etsii jotenkin epätoivoisesti parisuhdetta eikä kykene sitä muuten löytämään.

Hanna, 25

- Kyllä siinä on usein taustalla pelko, että joku voisi nähdä ilmoituksen. Pelätään mielikuvaa, että etsii jotenkin epätoivoisesti parisuhdetta eikä kykene sitä muuten löytämään.

Anonymiteetti on vahvasti läsnä nettideittailussa

Nilsiäläislähtöinen Tuija Riekkinen kyllästyi nimimerkkien taakse verhoiltuihin huijauksiin ja epämääräisiin yhteydenottoihin. Hän päätti perustaa treffisivuston, johon kirjaudutaan Facebook-tunnuksien kautta.

Tällöin jäsen näkee muiden profiileista sen, mitä he ovat halunneet paljastaa. Nimimerkkejä ei käytetä, vaan palvelussa ollaan omalla etunimellä ja itse valitsemilla Facebook-kuvilla ja tykkäyksillä. Näin jokaisen profiilin takana on oikea ihminen.

- Nimimerkin takana käytös on hurjempaa kuin omalla nimellä. Anonymiteetti mahdollistaa ikävän käytöksen ja myös rikollisuuden, Riekkinen kertoo.

Tutkija Anne Holapan mielestä taasen deittisivustojen käyttäjien yksityisyyden tarve on vahvistunut nettideittailun alkuvuosista. Internetin deitti-ilmoituksia tutkiva Holappa kertoo, että omaa nimeä, osoitetta, työpaikka tai muita henkilökohtaisia tietoja ei koskaan paljasteta ilmoituksissa.

- Miksi kukaan kertoisikaan oikeita tietojaan, kun palvelut eivät sitä tänä päivänä vaadi, eikä tietoja tarkisteta mitenkään. Tilannehan on silloin avoimelle ihmisille täysin epäreilu. Audrey.fi-palvelussa kaikille on samat säännöt, eli nimi nimestä, ajattelee Riekkinen puolestaan.

Riekkistä raivostuttaa myös palveluiden jälkeenjääneisyys. Suurin osa tämän hetkisistä palveluista kun ei ole kehittynyt juuri ensiversioistaan. Ilmaisella rekisteröinnillä houkutellut asiakkaat jäävät lopulta pyörimään palvelun avaruuteen ja luovat vääränlaista kuvaa palvelun sisällöstä.

- Nettideittipalvelut eivät ole kehittyneet yhtään sitten niiden tulemisen 90-luvulla. Sivustoilla on lukemattomia kuolleita profiileja, joiden joukko ei lähde sivustolta koskaan.

Nettitodellisuus poikkeaa oikeasta maailmasta

Rasti ruutuun, mittanauha vyötärölle ja parhaimmat puolet esiin. Nettideittailun tapa lokeroida ihmiset vaikuttaa karkkikaupalta, jossa valitaan parhaimmat irtomakeiset päältä pois. Vastaako nettiminä todellisuutta, vai onko anonyyminä helpompaa antaa itsestään jopa täysin virheellinen kuva?

Holapan mukaan nettideittailijoiden suurin pelko on, että vastapuoli antaa valheellista tietoa.

- Joidenkin tulkinta tosin on, että se kuuluu nimenomaan pelin henkeen eli he tekevät sen tietoisesti. Tämä ei ole kuitenkaan kaikkien ajatusmaailma, hän tarkentaa.

Vaikka paperilla näyttää hyvältä, henkilökemioiden toimimista täytyy kokeilla tosielämässä.

Tuija Riekkinen

Nettideittailua kokeillut Hanna ei ole törmännyt valehteluun. Vuoden kokemuksen perusteella hänen mielestä väärien tietojen antamisen lisäksi netissä on helppoa ollla myös oma itsensä.

- Toki suurin osa varmasti antaa itsestään kaunistellumman kuvan, mutta sehän kuuluu deittailuun ylipäätäänkin! Eniten vääristävät omat mielikuvat, jotka syntyvät toisesta pelkkien viestien perusteella. Kokonaiskuvaa ihmisestä ei yleensä saa kuin tapaamalla ja ajan kanssa, Hanna kertoo.

Riekkisen mielestä nettideitti ei ole erillinen saareke oikeasta elämästä. Palvelun kautta etsitään kontakti, jonka jälkeen siirrytään offline-elämästä todellisuuteen.

- Vaikka paperilla näyttää hyvältä, henkilökemioiden toimimista täytyy kokeilla tosielämässä. Joidenkin kanssa natsaa ja joidenkin ei, mikä on edelleen yksi maailman suurimmista mysteereistä, Riekkinen ajattelee.

Myös Hannan mielestä on erittäin tärkeää kohdata tosielämässä. Varkaudessa asuva nuori nainen on tavannut nettideittipalvelun välityksellä muutamia henkilöitä. Hannan mukaan ei voida olettaa, että henkilön koko luonne ja persoona voitaisiin kiteyttää muutamaan riviin, vaan jotain jää aina puuttumaan.

- Oman hankaluutensa asettaa myös se, että suurin osa kuvauksista on sovellettavissa melkein jokaiseen ihmiseen. Ajan kanssa viestittelemällä saa toki vähän tarkemman kuvan ihmisestä ruudun takana, mutta vasta tapaamalla näkee synkkaako oikeasti.

Nettideittipalveluissa pärjäävät nokkelat kynäniekat

Muutos sanomalehtien parin rivin kumppaninhakuilmoituksista nykypäivän nettideittailuun on valtava. Pelin säännöt on nyt opittu ja taktiikat hiottu.

Ulkonäöllä edelleen voi herättää kiinnostuksen, mutta nettideittailu on tuonut kirjallisen lahjakkuuden samalle viivalle.

Anne Holappa

Deittimaailmaan sisään päässeet osaavat kuvion, ja tietävät mitä toinen haluaa kuulla tai millä kiinnostus herätetään. Eduksi on erityisesti sukkela kynänkäyttö, jotta tie menestykseen kumppanimarkkinoilla avautuu helpommin.

- Nettideittailu ohjailee mielestäni kumppaninvalintaa siihen suuntaan, että kirjallisesti itseään hyvin ilmaisevat menestyvät. Hyvä profiilikuva tosin paikkaa paljon keskinkertaista tekstiä. Ulkonäöllä edelleen voi herättää kiinnostuksen, mutta nettideittailu on tuonut kirjallisen lahjakkuuden samalle viivalle, Anne Holappa valaisee.

Ero kaupunkien ja maaseudun nettideittikulttuurissa on huomattava. Kaupunkilaiset harrastavat nettideittailua enemmän kuin maaseudulla asuvat. Mitä suurempi kaupunki, sitä enemmän virtuaalimetsästäjiä. Suurempi etsijöiden määrä lisää myös luonnollisesti kilpailua. Etenkin miesten keskuudessa mittelöt korostuvat, sillä heitä on palveluissa enemmän.

- Kaupunkialueella ilmoituksissa nähdään suurempaa vaivaa ja pyritään erottautumaan. Ilmoituksissa on mukana myös vahvaa eroottista kieltä. Maaseudun ilmoitukset ovat näihin verrattuna aika värittömiä ja asiallisia, Holappa kertoo.

Kumppanin tärkein ominaisuus on huumorintaju

Aika näkyy selvästi kumppaninhakuilmoituksissa. Elämänkaaren muutos kaavamaisesta vapaampaan, on huomattavissa 1950-luvulta nykypäivää tultaessa. Tietyn ajan erityispiirteet piirtyvät esiin siinä, millaisia ihmisiä kaipaamme rinnallemme.

Aikaisemmassa kumppaninvalintatutkimuksessa selviää, että miehet pätevät ilmoituksissa varakkuudellaan ja asemallaan, naiset taas ulkonäölläään. Nykyään koulutukseen ja työuraan suhtaudutaan sallivammin. Tärkeämpää on, että elämässä on myös muita arvoja.

- Nykyaikamme määritelmiä ovat suvaitsevainen, avoin, keskustelutaitoinen, sosiaalinen ja rento. Nämä piirteet eivät nouse esiin vanhemmassa materiaalissa ollenkaan, Holappa kertoo.

Sukupuolten välillä on poikkeavuuksia ja ne lähentelevät perinteisiä vastakkaiseen sukupuoleen liittyviä oletuksia.

- Miehen karikatyyrinen ideaalikuva on karismaattinen, turvallinen herrasmies, kun nainen on pirteä, ilonen, puuhakas ja lempeä, Holappa selventää.

Miehillä on taas enemmän toiveita naiskumppanin ulkonäköön liittyen. Solakka vartalotyyppi ja kaunis ulkonäkö mainittiin treffi-ilmoitusten toiveissa ensisijaisina kriteereinä.

Kuitenkin niin miehet kuin naiset hakevat ensisijaisesti huumorintajuista kumppania.

Mitä enemmän vallitsevien ihannenormien mukaan henkilö määrittelee itsensä, sitä enemmän hänellä on yleensä vastaavanlaisia vaatimuksia vastapuolelle.

- Esimerkiksi jos kumppanin etsijä kuvailee itsensä sporttiseksi, normaalipainoiseksi ja itsestään huolehtivaksi, sitä useammin hän vaatii samoja ominaisuuksia henkilöltä, jota hän hakee, Anne Holappa toteaa.

Tiukat kriteerit ohjailevat parin valintaa, mutta siihen saadaan tutkijan lupa.

- Mielestäni deittailussa voi ja pitkääkin olla kranttu, etenkin jos etsii itselleen ihan loppuelämän kumppania. Voi tietenkin miettiä, mitkä ominaisuudet ovat ihan ehdottomia. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä ihan täydellistä ei löydy.

Hanna aikoo jatkaa nettideittailua. Hän uskoo, että kumppani voi hyvinkin löytyä netistä, vaikka mahdollisuudet muihin reitteihin ovat toki olemassa.

- Eihän sitä koskaan tiedä, nuori nainen hymyilee.