Jatkosodan veteraanit: "Jalkaväkirykmentti 1:n kunnia on palautettu"

Jalkaväkirykmentti 1 otti Puna-armeijan suurhyökkäyksessä vastaansa toisen maailmansodan toiseksi kovimman tykistökeskityksen. Sodan jälkeen se sai niskoilleen syytteet suurhyökkäyksen torjunnan epäonnistumisesta. Nyt julkaistu tutkimustieto osoittaa, että JR1 joutui vielä juuri ennen suurhyökkäystä korjaamaan aikaisempien joukkojen komentajien huonoja ratkaisuja.

Kotimaa
Panssariesteitä Valkeasaaren lohkolla venäläisten suurhyökkäyksen aattona.
SA-kuva

Kaksi jo kumaraan painunutta miestä istuu Lappeenrannan Rakuunamäen sotilaskodissa. Kysymys jatkosodan viimeisistä vaiheista vie miehet kesäkuulle 1944 ja Valkeasaaren lohkolle.

- Se tykistökeskitys oli niin kova, että yksittäisiä räjähdyksiä ei enää erottanut toisistaan. Paineaalto painoi rintaa kasaan, JR1:n riveissä korpraalina ollut Veikko Hämäläinen.

Ylivertaisesta tulimyrskystä huolimatta Jalkaväkirykmentti 1 sai kritiikkiä osakseen venäläisten läpimurrosta heti hyökkäyksen jälkeen. Joukot joutuivat kuitenkin tuleen huonoista lähtökohdista.

- Näitä miehiä on nyt esille tuodun tiedon mukaan turha läpimurrosta syylllistää. Nyt on paljastunut, että heillä oli ainoastaan kaksi viikkoa aikaa korjata linnoituksia ja korsuja ja paikata edeltävien joukkojenjohtajien huonoja ratkaisuja. He joutuivat liki paljain käsin suurhyökkäystä torjumaan, Valkeasaaressa läpimurto -kirjan toinen kirjoittaja Janne Mäkitalo.

"Maineenne otetaan verellä takaisin"

Kunnianpalautus merkitsee vielä elossa oleville veteraaneille paljon

- Se on suurin asia meillä. Kun meille tuli uusi divisioonakomentaja melko pian Valkeasaaren jälkeen täydennysjoukkoineen. Meitä oli JR1:n miehiä jälkellä noin kolmisenkymmentä. Meidät laitettiin muista erilleen ja komentaja sanoi meille, että "teidän maine otetaan vielä verellä takaisin". Minä en ymmärrä, että mies voi noin sanoa. Nyt käsitetään, että mitä Valkeasaaressa tapahtui, Veikko Hämäläinen sanoo.

Sodan jälkeen syytökset olivat kovia, sillä JR1:n sanottiin sodan jälkeen hävinneen puolustustaistelun.

Jatkosodan veteraanit Kalevi Hertsi (vas.) ja Veikko Hämäläinen (oik.) arvostavat Janne Mäkitalon ja Jukka Vainion kirjoitusurakkaa.
Yle Etelä-Karjala

- Kapinoin aina häviämistä vastaan, sillä me voitimme puolustussodan. Suomea ei miehitetty, vaikka vastus oli ylivertainen, Kalevi Hertsi kertaa.

Kun vain nykynuoriso muistaisi, että Suomen lippu liehuu aina Helsingin yllä

Janne Mäkitalon ja Jukka Vainion kirjoittama kirja on kattava esitys JR1:n sotatiestä välirauhasta aina sodan loppumiseen saakka. Mäkitalon mukaan kirja laittaa päätepisteen seitsemän vuosikymmenen traumalle.

- Niin monta kertaa suurhyökkäyksen jälkeen ja sodan jälkeen JR1:n veteraanit ovat saaneet syyt niskaansa. On aiheetonta syyttää yksittäistä veteraania, sillä he eivät paikkaansa saaneet valita, Janne Mäkitalo sanoo.

Jatkosodan veteraani Veikko Hämäläinen uskoo, että kirjasta tulee erittäin luettu. Hänellä on myös yksi toivomus.

- Kun vain nykynuoriso aina muistaisi, että Suomen lippu liehuu aina Helsingin yllä, Veikko Hämäläinen päättää.