Jari Tervo: Lipponen muistutti eniten Kekkosta

Hallitusten suoritusten vertailu on kuin tuomaroisi mäkihyppyä, mutta niin, että verrataan eri aikoina ja eri hyppyrimäistä leiskautettuja hyppyjä, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.

Yle Blogit
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Politiikan akateemiset ja journalistiset ammattilaiset pitävät Paavo Lipposen hallituksia parhaimpina. Helsingin Sanomain suppeahkossa kyselyssä vertailtiin hallituksia viimeisen neljännesvuosisadan ajalta. Harri Holkerin sinipunahallitus arvioitiin heikoimmaksi.

Hallitusten suoritusten vertailu on kuin tuomaroisi mäkihyppyä, mutta niin, että verrataan eri aikoina ja eri hyppyrimäistä leiskautettuja hyppyjä. Yksi hyppäsi navakkaan sivutuuleen, yksi lumisateeseen ja yksi loistavaan kevätaurinkoon. Arvostetaanko tyyliä vai pituutta? Entä saiko Suomi mitalin?

Muistelen Paavo Lipposta haukutun rutkasti hänen pääministerikaudellaan. Lehdet keksivät erityisesti hänen johtamistavastaan moitittavaa. Hän oli kuulemma juro jyrääjä.

Suomen pelättiin tavoittelevan priimusoppilaan pinkopaikkaa unionissa. Nykyisin ollaan huolissaan siitä, että Suomi änkyröi takuusvaateineen toistuvasti unionin yleistä mielipidettä vastaan. Koskaan ei ole hyvin, jos asiaa medialta kysytään

Lipposen pyrkimys Euroopan Unionin kovaan ytimeen aiheutti närää. Suomen pelättiin tavoittelevan priimusoppilaan pinkopaikkaa unionissa. Nykyisin ollaan huolissaan siitä, että Suomi änkyröi takuusvaateineen toistuvasti unionin yleistä mielipidettä vastaan. Koskaan ei ole hyvin, jos asiaa medialta kysytään. Mutta tätähän media myy: tyytymättömyyttä.

Myös Lipposen valtakaudella (1995 - 2003) lehtiin ja televisioon haastateltiin politiikan akateemisia ja journalistisia ammattilaisia. Silloin harva nosti Lipposen hallitukset ykköskaartiin. Lipposen moitittiin harrastavan kokoomuslaista politiikkaa. Kun presidenttiehdokas Sauli Niinistö ilmoitti olevansa työväen presidentti, hänen ei väitetty toteuttavan demarien politiikkaa.

Lipposen ykköspaikka kyselyssä kannattaa panna merkille senkin vuoksi, että hän suhtautui mediaan viileästi. Länsimaisena sosiaalidemokraattina hän kannatti vapaata sanaa ja kuvaa, mutta kieltäytyi heittämästä häränpyllyä tai noutamasta päätoimittajan heittämää keppiä.

Moni kesätoimittaja sai sieluunsa pysyvän haavan, kun pääministeri ei mielistellytkään. Lipposen jälkeen Suomen pääministerit näyttävät pelänneen mediaa. Ei kannattaisi. Se vain haukkuu. Kansa taas puree, kun se lasketaan uurnille.

Hallitukset henkilöityvät pääministereihin. Jäätteenmäen kananlentomainen kausi päättyi häpeään. Kiviniemen kohtalon sinetöi kepun romahdus vaaleissa. Harri Holkeri oli umpirehellinen mies. Se tarkoitti taas sitä, että hänen käytöksensä oli ennustettavaa. Se ei ole politiikassa aina eduksi. Sattumapääministeri Matti Vanhanen vaikutti pysyvästi säikähtäneeltä.

Esko Aho oli sulava supliikkimies. Hänen hallituksensa johti maata taloudellisessa sekasorrossa. Pula-Ahon liikanimi ei ole edistänyt paluuta politiikkaan.

Lipposen hyvä jälkimaine johtuu siitä, että hän muistutti johtajana eniten Urho Kekkosta. Näin väitän. Kekkosen voiman päivinä ei jäänyt epäselväksi, kuka johti maata. Myös Lipponen oli isäntä talossa. Molempien poliittista toimintaa sen kukoistuksessa väritti yksi ajatus ylitse muiden: Kekkosella Neuvostoliitto, Lipposella Euroopan Unioni.

Maailman muuttumista kuvaa se, että Kekkonen joutui joka askeleensa sovittamaan laajentumishaluisen diktatuurin ailahteluihin. Lipposen tarvitsi ajatella vain länsimaisten demokratioiden vapaaehtoista liittymää.

Nykyhallituksen tuleva jälkimaine vetää mietteliääksi. Jos Kataisen ykköshallitus arvioidaan neljännnesvuosisadan kuluttua viime aikojen parhaaksi hallitukseksi, niin meillä on edessä karmeat ajat.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija