Miehet tekevät valtaosan perhesurmista - taustalla usein kosto puolisolle

Monesti perhesurmaajat vihjailivat surmasta etukäteen uhkailemalla tai käsittelemällä asetta uhkaavasti. Osa perhesurmista olisi ehkä voitu estää etukäteen, jos uhkauksiin olisi suhtauduttu vakavasti, sanoo THL:n kehittämispäällikkö Minna Piispa.

Kotimaa
Grafiikka
Yle uutisgrafiikka / Riikka Tähtinen

Suurin osa perhesurmien tekijöistä on miehiä, kun taas uhrit ovat naisia sekä lapsia, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Minna Piispa. Viime vuonna valmistuneesta THL:n perhesurmaselvityksestä ilmenee, että miesten tekemien perhesurmien tai oman lasten surmien taustalla oli usein tilanne, jossa mies eron uhatessa surmasi lapset kostona puolisolle.

- Usein perhesurmista tehdyissä uutisissa kerrotaan, ettei perheissä esiintynyt ongelmia. Selvityksen mukaan tapauksiin liittyi aina ongelmia joko parisuhteessa tai tekijän mielenterveydessä, Piispa sanoo.

Piispan mukaan miehet ajattelivat usein menettävänsä "kunniansa", jos vaimo lähtee suhteesta. Perhesurmien tekijöitä leimasi selvityksen mukaan myös näköalattomuus ja vaihtoehtoisten ratkaisukeinojen puute.

Niin kauan kun viranomaiset heräävät ongelmaan vasta siinä vaiheessa, kun uhrilla on mustelmia, ollaan jo myöhässä. Kun todetaan henkirikosriski, ollaan todella myöhässä.

Pia Puu Oksanen

- Monet miehet ajattelevat, että heillä on oikeus päättää vaimonsaja lastensa asioista - jopa heidän elämästään.

THL tutki vuosien 2003 ja 2012 välillä tehtyjä perhesurmia, ja seitsemästä tutkitusta tapauksesta vain yhdessä tekijä oli nainen. Selvityksessä käytiin läpi tapauksiin liittyviä esitutkintapöytäkirjoja, rikosilmoituksia ja mielentilalausuntoja.

Moni surma olisi ehkä estettävissä

Monessa tapauksessa tekijä oli vihjaillut tulevasta surmasta etukäteen esimerkiksi tappouhkauksia esittämällä. Joissain tilanteissa surmaaja oli myös käsitellyt asetta tavalla, joka oli tulkittavissa uhkaukseksi.

Piispan mukaan väkivallasta tai sen uhasta oli myös usein puhuttu viranomaisille tai lähipiirille. Tästä syystä osa perhesurmista olisi voitu ehkä estää etukäteen, jos uhkauksiin olisi suhtauduttu vakavasti.

Monessa tapauksessa viranomaiset olivat ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta perheen auttaminen oli jäänyt kesken. Usein asiakas siirrettiin toiselle viranomaiselle, ja tilanteen seuranta jäi kesken.

- Uhri saattoi sanoa viranomaisille, ettei hän pelkää tekijää. Tällöin vastuu tilanteesta jätettiin uhrille, ja niin ei saisi olla. Viranomaisten pitäisi toimia, jos tiedossa on uhkaavaa käyttäytymistä, mielenterveysongelmia tai tuleva ero, sanoi uhri mitä tahansa.

Usein perhesurmista tehdyissä uutisissa kerrotaan, ettei perheissä esiintynyt ongelmia. Selvityksen mukaan tapauksiin liittyi aina ongelmia joko parisuhteessa tai tekijän mielenterveydessä.

Minna Piispa

Piispa kertoo, että THL on kouluttanut viranomaisia naisiin kohdistuvan väkivallan ja perhesurmien ehkäisemiseksi sekä kehittänyt menetelmiä, joilla riskejä voidaan paremmin arvioida.

Selvityksen pohjalta päätettiin myös parantaa rikosten uhrien palveluja, jotka ovat tällä hetkellä "varsin heikossa jamassa", kertoo sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä myös seuraa, miten perhe- ja lastensurmien ehkäisemiseksi aloitetut toimenpiteet etenevät ja miten ne vaikuttavat.

Vakava yhteiskunnallinen ongelma

Naisten Linjan toiminnanjohtaja Pia Puu Oksanen kertoo, että 80 prosenttia kaikista surmatuista naisista on puolisoidensa surmaamia. Lisäksi vuonna 2005 julkaistusta naisuhritutkimuksesta ilmeni, että 43,5 prosenttia suomalaisista naisista oli joutunut miehen harjoittaman väkivallan tai väkivallan uhan kohteeksi.

- Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma ja ihmisoikeusloukkaus, Oksanen sanoo.

Suomalaiset päättäjät tekevät Oksasen mukaan liian vähän väkivallan kitkemiseksi. Uhreille ja potentiaalisille uhreille pitäisi tarjota paljon nykyistä enemmän palveluja, sillä auttavan tahon pitäisi saada yhteys mahdolliseen uhriin jo ennen kuin tällä on yhtäkään väkivallasta johtuvaa vammaa.

- Niin kauan kun viranomaiset heräävät ongelmaan vasta siinä vaiheessa, kun uhrilla on mustelmia, ollaan jo myöhässä. Kun todetaan henkirikosriski, ollaan todella myöhässä.

Perhesurmien ehkäisemiseksi pitäisi Oksasen mukaan tehdä nopeita toimenpiteitä. Ruotsissa laki velvoittaa valtion tutkimaan ja raportoimaan kaikki perhe- ja lapsensurmat määräajoin sekä selvittämään kaikki lähisuhteissa tapahtuneet henkirikokset ja niiden taustat.

- Suomessa ei ole tehty yhtään lakiehdotusta, jolla surmien taustojen selvittäminen systematisoitaisiin. Hallituksen pitäisi myöntää palveluihin enemmän resursseja. Silloin välittyisi viesti, että naisiin kohdistuva väkivalta on yhteiskunnallinen ongelma, eikä perheen sisäinen ongelma.