Timo Tossavainen: Mikä erottaa tiedon arvauksesta?

Itä-Suomen yliopistonlehtori, dosentti Timo Tossavainen pohtii pakinassaan suhtautumista tieteelliseen tietoon. Onko tieteellinen tieto parasta tietoa mitä ihmisillä voi olla?

tiede

Kysymys siitä, mitä tieto on tai miten se eroaa arvauksesta, valheesta tai muusta epätiedosta, on ikivanha. Jokainen sukupolvi haluaa ja joutuu ottamaan kantaa siihen, millaisen informaation varassa ihminen joutuu muodostamaan suhteensa itseensä ja ympäröivään maailmaan.

Eri ihmisillä on siis erilaisia käsityksiä siitä, mikä kelpaa tiedoksi ja mikä on vain olettamusta, mutta useimmat ihmiset kelpuuttavat määritelmän, jonka mukaan tieto on yleisesti hyväksyttävissä oleva uskomus tai sellainen käsitys jostakin asiasta, jota on jollakin hyvällä perusteella syytä pitää totena ja oikeanlaisena.

Filosofit toki näkevät tässä määritelmässä paljon ongelmia. ”Yleisesti hyväksyttävissä oleva uskomus”, ”jokin hyvä peruste” tai väitteen totuudellisuus ovat niin suhteellisia asioita, että tieto näin ajateltuna tuntuu liian epävarmalta tai häilyvältä asialta. Esimerkiksi riidan tai minkä tahansa muun konfliktin osapuolilla voi usein olla hyvinkin erilaiset käsitykset tapahtumien kulusta ja siitä, mitkä yksityiskohdat ovat tapahtuneet jollakin hyvällä perusteella tai yleisesti hyväksyttävillä kriteereillä.

Meissä ihmisissä on ilmeisesti hyvin syvällä toive, että olisi olemassa sellaisia totuuksia, joihin voisimme luottaa kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa, siis jotakin sellaista, jota voisimme kutsua vaikkapa vakaaksi tiedoksi.

Nykyisin tiedettä ja tutkimusta arvostetaan paljon ja tieteellisen tutkimuksen tuottamaa tieteellistä tietoa tarjotaan lähes jokaisen ongelman ratkaisun perustaksi tai ainakin apuvälineeksi. Vaikka asioista usein päätetäänkin ennen kaikkea omaa etua puolustaen, ainakin retorisella tasolla tieteelliseen tietoon vedotaan ikään kuin erimieltä olevien osapuolten yläpuolella olevaan auktoriteettiin. Esimerkiksi suomalaisilla ja puolalaisilla viranomaisilla voi olla erilaisia mielipiteitä siitä, vuotaako jokin kipsisakkavuori fosfaattia Itämereen vai ei, mutta tieteellisen tiedon tästä asiasta pitäisi yksiselitteisesti olla joko kyllä tai ei.

Onko tieteellinen tieto siis parasta tietoa, mitä ihmisillä voi olla? Tietenkin voimme nytkin spekuloida sillä kenen tai minkä kannalta tieto voi olla hyvää tai parasta, mutta jos tällä kertaa unohdamme tämän, niin voimme kysyä uudestaan: onko tieteellinen tieto kaikkein luotettavinta, yleispätevintä tai ainakin parhaiten oikeaan osuvaa tietoa?

Jos olemme rehellisiä, tähän kysymykseen ei ole mahdollista antaa ainakaan yhtä oikeaa – ja samalla kertaa lyhyttä ja helppoa – vastausta. Toisaalta meillä on varsin laajasti hyväksytyt kriteerit sille, millä tavalla toimimalla tieteellistä tietoa tulisi tuottaa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman puolueetonta ja yleispätevää, mutta toisaalta meillä on varsin vähän keinoja kieltää tai estää ihmisiä käyttämästä näitä menetelmiä sellaisissa olosuhteissa tai sellaisista lähtökohdista, jotka väistämättä johtavat vääristyneeseen kokonaiskuvaan tarkasteltavasta ilmiöstä.

Tieteessä on toki mukana myös itseään korjaavia mekanismeja, mutta virheiden korjaaminen saattaa helposti kestää vuosikymmeniä ellei peräti satoja vuosia. Lisäksi on paljon kysymyksiä, joihin ei voi vastata tieteellisen tutkimuksen perusteella. Jumalan olemassaolo on eräs esimerkki näistä.

Tieteelliseen tietoon ei siis ole syytä suhtautua absoluuttisena totuutena. Yleensä on niin, että mitä uudemmasta tieteellisestä tiedosta on kysymys, sitä epävarmempaa se on, sillä sitä vähemmän sitä on ennätetty testata. Silti voitaneen sanoa, että tieteellinen tieto on varsin usein paras käytettävissä oleva uskomus tai käsitys siitä, kuinka asiat mahdollisesti ovat jostakin enemmän tai vähemmän subjektiivisesta näkökulmasta katsottuna.

Timo Tossavainen
Yle

Ihmisen ja lopullisten totuuksien välissä oleva verho pysynee siis suljettuna myös meidän ja tulevienkin sukupolvien aikana pienistä satunnaisista valonpilkahduksista huolimatta.

Timo Tossavainen

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston lehtori ja dosentti

Kirjoitus on osa Yle Etelä-Savon Tiedon väärti -kolumnisarjaa