Kuolema käsitellään laulaen ja lausuen

Kuopiolainen Tanssiteatteri Minimi ja rantasalmelainen Laboratorioteatteri Fennica pohtivat kuolemaa.

kulttuuri
Tanssiteatteri Minimin ja Laboratorioteatteri Fennican yhteistuotanto Ilokivellä
Antti Karhunen / Yle

Kun kuolemaa käsitellään hämyisten valojen ja minimalististen lavasteiden keskellä, syntyy helposti ajatus ahdistavasta kokemuksesta, jonka mieluiten jättäisi näkemättä ja kuulematta.

Kuopiolaisen Tanssiteatteri Minimin ja rantasalmelaiset Laboratiorioteatteri Fennican yhteistuotanto on kuitenkin toisenlainen tulkinta.

- Se on näyttämöllinen lauluilta, jossa ei ole juonta vaan tekstejä ja lauluja, jotka pyörivät kuoleman tematiikan äärellä, valottaa Minimin Tuomas Juntunen.

- Lähdimme keräämään ylipäänsä lauluja ja paljon myöhemmin valikoitui se kuoleman käsitteleminen, Juntunen kertoo.

Nyt noista lauluista on muodostunut Ilokivellä – Sanoja ja säveliä kuolemasta, joka esitetään ensimmäisen kerran Kuopiossa Sotkulla perjantaina.

Minimin ja Fennican yhteistyö alkoi puolitoista vuotta sitten, kun ryhmäläiset tapasivat sattumalta.

- Tutustuttiin Tuomaksen ja toisen minimiläisen Johanna Jauhiaisen kanssa yhteisen tuttavamme Pirkko Hämäläisen kautta ja aloimme suunnitella, että jotain voisi tehdä, muistelee Fennican Mika Juusela.

Work in Progress

Ilokivellä on jalostunut ensi tapaamisen jälkeen paljon. Yhteistyötä ja esitystä on rakennettu Work in Progress -menetelmän avulla.

Tuomas Juntusen mukaan se on työskentelytapa, jota käyttävät varsinkin keskieuroopppalaiset ryhmät.

Me avaamme ikkunan yleisölle

Tuomas Juntunen

- Siinä valmistetaan esitysmateriaalia ja mennään kohti jotain, mikä ei kuitenkaan tule valmiiksi ensi-illaksi. Työskentely, määrittyminen ja tekemisen tapa ovat vahvasti läsnä, Juntunen kertoo.

- Me avaamme ikkunan yleisölle, mikä ei silti tarkoita, että se esitys olisi harjoituksenomainen, vaan sille lyödään raamit ja muotoon missä se nyt on, Juntunen jatkaa.

Work in Progress -toimintamallissa prosessia voidaan jatkaa vaikka tekijät vaihtuisivatkin. Se luo muotoon erilaisuutta, vaikka lähtökohtana olisikin alkuperäinen materiaali.

- Prosessin kohtaanhan voi pysähtyä ja esittää vaikka sata kertaa. mutta sitten sitä voi purkaa taas auki ja lähtee työstämään uudelleen, sanoo Juntunen.

- Jos halutaan pysäyttää niin se voidaan pysäyttää, mutta mitään pakkoa ei ole, täydentää Juusela.

Roolitonta esittämistä

Ilokivellä poikkeaa eniten perinteisestä teatterista roolituksessa, koska sitä ei varsinaisesti ole. Myös selkeä juoni poikkeaa totutusta.

- Tässä ei ole sellaista dramaturgiaa, mihin me olemme tottuneet, kun menemme katsomaan perinteistä draamaa, jossa tilanne on selkeä alusta loppuun, kertoo Juusela.

Esitys ei kuitenkaan ole Juuselan mukaan mitään oleskelua tai asioiden tekemistä arkisesti.

Mutta mistään epämääräisestä ei ole kyse

Mika Juusela

- Tässä on esiintyjiä, mutta juonta ei niin selkeästi kuljeteta yleisön edessä, vaan se jättää tilaa ihmisille itselleen tehdä erilaisia tulkintoja näkemästään. Mutta mistään epämääräisestä ei ole kyse, Juusela kertoo.

- Ihan yhtä lailla tässä on kyse esiintyjän ja yleisön suhteesta kuin missä muussakin esityksessä, mutta tässä ei nähdä sitä Jaakobin ja Elsan tarinaa, vaan me olemme henkilöinä omilla nimillämme, vaikkemme puhuttelekaan toisiamme nimellä, Juntunen jatkaa.

Juuselan mukaan ratkaisu on hyvä aiheen kannalta, sillä kuolemaa voi käsitellä monella tavalla ja se voi olla hankala aihe lähestyä.

- Jokainen tulee kuitenkin tänne oman henkilöhistoriansa kanssa ja peilaa omaa maailmaansa esitykseen. Tahtoi tai ei. Se on myös hienoa tilaisuus törmätä itseensä, Juusela pohtii.

- Kuolema on ainoa kommunisti. Se kohtaa vääjäämättä meidät jokaisen sosiaaliseen luokkaan ja sukupuoleen katsomatta, täydentää Juntunen.

Ilokivellä esityksessä ei kuitenkaan Juuselan mukaan yritetä mässäillä kuolemalla ja teemoilla, vaan aihetta lähestytään kunnioittavasti.

- Enemmänkin hämmästellen itsekin, että mistä tässä on kysymys, sanoo Juusela.

Juusela lupaa, että Ilokivellä ei intensiteetiltään tai vaikuttavuudeltaan jää perinteisen teatteriesityksen alapuolelle.

- Uskon että vastaaviin kokemuksiin päästään, koska ollaan lähellä toisia ja erottavaa väliä ei katsojan ja näyttelijän välillä ole. Uskon kyllä, että tämä on hyvin vaikuttava kokemus, Juusela sanoo.