Hyppää sisältöön

Jakomäen ankea alikulku muuttui lasten kaupunkigalleriaksi

Jakomäen ja Alppikylän yhdistävä alikulkutunneli on saanut yhteisötaiteen avulla uuden elämän. Ennen sotkuista ja pelottavana pidettyä tunnelia koristavat nyt lasten piirrokset ja kauniit sanat. Pari vuotta kestäneen taideprojektin vetäjät uskovat, että tekemällä itse rumasta kaunista esikaupunkien asukkaat sitoutuvat vaalimaan ympäristöään.

Alikulkutunnelin piirroksissa näkyy myös rakkaus kaupunkiin.

Vielä muutama viikko sitten Lahdentien alittava katu ei ollut varsinainen paraatiraitti. Alikulkusilta - tai oikeastaan kaksi perättäistä alikulkusiltaa - oli töhryinen ja pimeä, etenkin lasten mielestä aika pelottava paikka.

Lauantaina kaikki muuttuu, kun uusittu tunneli juhlii avajaisiaan. Alikulusta on kuoriutunut Jakomäen Broadway, eli Broda. Sotketut ja vetiset betonipinnat ovat kadonneet varta vasten teetettyjen kaakeliseinämien taakse. Uusi valaistus hohtaa epäsuorasti niiden takaa.

Alikulun uusi elämä sai alkunsa, kun Paikkari lähestyi pari vuotta sitten taiteilijakollegansa Karin Widnäsin kanssa Helsingin Lähiöprojektia. Tarkoitus oli löytää sopiva kohde kaupunkitaideprojektille, joka jättäisi pysyvän jäljen ja parantaisi yhdessä asukkaiden kanssa rumaksi koettua arkiympäristöä. Karu tunneli sopi tarkoitukseen mitä parhaiten. Savi ja puu kaupungissa -yhteisötaideprojektin vetäjä, taiteilija Pekka Paikkari puistelee päätään muistellessaan lähtötilannetta.

Lamput oli rikki ja ruoho rehotti, tässä oli hiekkaa ja asfalttia ja romua ja roskaa

Taiteilija Pekka Paikkari

- Lamput oli rikki ja ruoho rehotti, tässä oli hiekkaa ja asfalttia ja romua ja roskaa ja tuossa vieressä oli semmoinen jättömaa, joka oli täynnä kontteja. Lapset kulki sieltä konttien läpi Alppikylästä tänne Jakomäen puolelle.

Nykyajan luolamaalareita

Kahden vuoden kuluessa jakomäkeläislapsille järjestettiin soitin- ja sarjakuvapajoja; äidinkielentunnilla mietittiin kauniita sanoja ja kuvaamataidon tunnilla piirrettiin hetkiä elämästä. Nyt jokaisesta viidestäsadasta piirroksesta ainakin osa koristaa alikulkutunnelin seiniä kaakeleille skannattuina.

Paikkari innosti koululaisia räppäri Palefacen musiikilla, Täältä tullaan elämä -teemalla ja tulevaisuuden kaupungin pohdinnalla. Kuvastoon mahtuu kaikkea roboteista nauraviin puihin, Veikko Hurstin muistokerhosta hymiöihin ja mangahahmoihin.

Karin Widnäs puolestaan jäljensi koululaisten kokoamat kauniit sanat käsin kaakeleihin. Taiteilijan mielestä ne tuottavat hyvää oloa sekä tekijöilleen että jokaiselle, joka pysähtyy lukemaan.

- Tämähän oli kivikaudella todella suosittua aluetta ja siitä sain luolamaalaus-idean. Sanat ovat tavallaan nykyajan luolamaalauksia. Sieltä tuli paljon sellaisia sanoja kuin mamma, pappa, muru, rakas ja kulta. Kun ne lukee, niin lämpö tarttuu.

Soitinpajojen tuloksista saavat kaikki tunnelin kulkijat osansa jatkossa; musisointia on käytetty kellopelissä, jonka nappeja painamalla alikulkuun syntyy äänimaisema. Sarjakuvapajan saldo, kahdeksan tarinaa, puolestaan koottiin koviin kansiin. _Broda - Jakomäestä kuuhun ja muita tarinoita _julkistetaan osana juuri käynnistyvää Helsingin sarjakuvafestivaalia. Sarjakuvakeskuksen Antti Hintsa sanoo, ettei ole koskaan nähnyt yhtä sitoutunutta sakkia.

- Lapset piirsivät iltaisin kotonakin, eikä lintsailua ollut. Tarinat lähtivät valmiista idearungoista, mutta sitten lapset veivät niitä, mihin halusivat. Ei näillä juuri liitoksia todellisuuteen ole, vaikka ne ovat jonkinlaisia dokumentteja.

"Äiti oli tekemässä tätä"

Jakomäen projekti vaati toteutuakseen liki kymmenen helsinkiläisviraston yhteistä jumppaa. Mukana oli myös muita tahoja ELY-keskuksesta keramiikka-alan yrityksiin ja World Design Capitalista Svenska kulturfondeniin.

Lähiöprojektin projektipäällikkö Tero Santaoja ei peittele innostustaan lopputuloksen äärellä.

Mitä paremmin ympäristöä tehdään, sitä paremmin se säilyy

Taiteilija Pekka Paikkari

- Mehän ollaan vain se liima, joka juoksee eri tahoja yhteen, mutta tässä hyvin kiteytyy Lähiöprojektin tarkoitus. Tässä lopputuloksessa näkyy se, mitä ympäristötaiteella, vuorovaikutteisella taiteella saadaan aikaiseksi, se on aika ainutlaatuista. Harvoin osataan oikeasti yhdistää fyysistä tilaa ja sen käyttäjiä. Tässä se on onnistunut.

Epäilevät tuomaat juputtivat taiteilijoille, ettei Jakomäkeen mitään kannata tehdä, kun se kuitenkin rikotaan, muistelee Pekka Paikkari. Hänen mielestään skeptikot joutuvat vielä nielemään pahat puheensa.

- Oli aikamoinen tunne kun yksi mukana olleista tytöistä sanoi, että voi sitten aikanaan omille lapsilleen näyttää, että äiti oli tekemässä tätä. Mitä paremmin ympäristöä tehdään, sitä paremmin se säilyy. Yksi meidän ideoistamme tässä on se, että viesti kulkee koulusta myös kotiin. Lapset kertovat, missä ovat olleet mukana ja silloin koko ympäristö osaa arvostaa tätä asiaa.