Kauko Röyhkä: Soolokeikat kannattavat

Kauko Röyhkän mukaan ammattitaiteilija ei saa romaaneista tai levymyynnistä kovinkaan paljon voita leivän päälle, joten on tehtävä paljon kaikenlaista. Poika Mancini -romaanin kirjoittanut Röyhkä on saanut valmiiksi myös kirjan näyttelijä Ville Haapasalosta sekä Kauko Röyhkä & Nartun live-levyn ja lähtee vielä syksyksi konserttikiertueelle.

kulttuuri
Kauko Röyhkä
Kauko Röyhkällä on edessään kiireinen syksy.Vesa-Matti Ruuska / Yle

Kauko Röyhkän uudessa Poika Mancini -romaanissa nimihenkilö pääsee Levyraatiin. Nähtyään televisiosta kommentit kappaleestaan Mancini potkaisee kaverinsa televisiosta lasin sisään. Röyhkä oli itse ensimmäistä kertaa Levyraadissa vuonna 1980 Steppaillen-kappaleellaan.

- Sehän oli playback ja yritin aukoa siinä suutani, niin kuin olin peilin edessä harjoitellut, mutta se näytti vähän irvokkaalta televisioruudussa. Nyt antaisin 10 pistettä, toihan oli loistava veto ja hauska biisi!

Yritin aukoa siinä suutani, niin kuin olin peilin edessä harjoitellut, mutta se näytti vähän irvokkaalta televisioruudussa

Kauko Röyhkä

Nuori Röyhkä ei aivan Mancinin tavoin räjähtänyt levyraatilaisten palautteesta, mutta vuosien mittaan ohjelmassa useamminkin esiintyessään hänelle tuli Klaus Järvisen ja Pirkko Liinamaan arvioista hieman negatiivinen kuva.

- Steppaillen-homman otin ihan hyvin vastaan vielä, mutta välillä myöhemmin tuli sellainen olo, että se on tosi konservatiivista eikä siellä tajuta mistään mitään.

Totta ja fiktiota

Poika Mancini -kirjassa on muutenkin hyvin paljon elementtejä Röyhkän ja lähipiirin eletystä elämästä 1980-luvun alussa. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä sen ajan Ouluun ja Helsinkiin, mutta myös vuoden 1982 Ruisrockissa käväistään.

Ruisrock-osuudessa ihmetellään aluksi Ruissalon tammimetsiä, Paul Oxley’s Unitia ja U2:ta, mennään ravintola Iskerin kautta Rantasipiin, jossa indonesialainen kääpiötanssiorkesteri soittaa Eric Claptonia. Tämän jälkeen päädytään muhinoimaan turkulaisen lehtitoimittajan kanssa ylioppilaskylään. Näinkö se meni oikeassa elämässäkin?

- Joo joo, totta kai, Röyhkä vakuuttaa.

- Olen nähnyt niitä indonesialaisia, ne oli todellakin lyhyitä kavereita. Sähkökitarat oli pidempiä kuin itse tyypit. Niitä oli siihen aikaan yökerhoissa, taustalaulajat ja kaikki. Indonesialaisiksi niitä sanottiin, saattoivat olla korealaisiakin tai jotain.

Kirjan henkilöt on tekijän mukaan kehitelty monista eri henkilöistä.

Live-esiintyminen on semmoinen, jota ei vielä pysty lataamaan ilmaiseksi jostain

Kauko Röyhkä

- Tunsin esimerkiksi kolme tuollaista tyyppiä kuin Poika Mancini. Lahjakkaita tyyppejä, joista Kaikkien odotuksista huolimatta ei tulekaan oikein mitään, kun jonkunlainen hulluus iskee.

Taiteilijan monta rautaa tulessa

Turussa jo vuosia asuneelta Röyhkältä julkaistaan kirjan lisäksi syyskuussa myös turkulaisen levy-yhtiö Svartin kanssa koostettu Kauko Röyhkä & Nartun live-levy Pois Valoista sekä Röyhkän yhdessä valokuvaaja Juha Metson kanssa tekemä kirja näyttelijä Ville Haapasalosta. Tämän päälle Narttu aloittaa mittavan konserttikiertueen.

Taiteilija Röyhkän mukaan taiteilijan on tehtävä nykyään monenlaista, että tulojakin tulisi. Koko taideala on jonkinlaisessa kriisissä.

- Esimerkiksi levyt eivät myy kun jengi lataa niitä tuolla ilmaiseksi. Koko juttu on muutoksessa, nyt täytyy miettiä uusia keinoja miten tästä selvitään. Se on vähän niin kuin tämä Nokian myyminen. En tiedä pitääkö minun mennä noin pitkälle, että myyn omat systeemini pois kokonaan.

Mitkä sitten ovat niitä keinoja, joilla muusikko-kirjailija maailman ja ansaintalogiikan muutoksista selviää?

- Keikat vetävät hyvin yleisöä ja niistä saa rahaa. Varsinkin soolokeikoista kitaran kanssa. Live-esiintyminen on semmoinen, jota ei vielä pysty lataamaan ilmaiseksi jostain.