Isä pakotti Okko Kamun maailmanluokan huippukapellimestariksi

Okko Kamu on maailmankansalainen, joka tunnustaa olevansa levoton sielu ja liikkeellä kaiken aikaa. Eri puolilla maailmaa asuva kapellimestari viihtyy parhaiten siellä, missä on oma kirjahylly täynnä kirjoja.

kulttuuri
Kapellimestari Okko Kamu.
Markus Henttonen / Lahden kaupunginorkesteri

Okko Kamua on syyskuun ensimmäisellä viikolla työllistänyt vain Sibeliuksen musiikki.

Hän on Lahdessa järjestettävän Sibelius-festivaalin taiteellinen johtaja ja festivaalien isäntäorkesterin Sinfonia Lahden ylikapellimestari.

Uransa aikana Kamu on johtanut lähes kaikkia maailman merkittävimpiä sinfoniaorkestereita. Takana on myös yli 100 levytystä.

Urallaan huippuorkestereiden kapellimestarina Okko Kamu toteuttaa isänsä kunnianhimoa.

Isällä oli suunnitelmat lastensa tulevaisuudesta – hänen tahtonsa oli Kamun sanojen mukaan lasten tahtoa vahvempi.

- Hän ei kaihtanut mitään keinoja, Okko Kamu sanoo ja nauraa päälle.

Kapellimestarin ura alkoi ilman muodollista koulutusta. Alkuaikoina nuori kapellimestari valmistautui konsertteihin opiskelemalla lentoasemilla ja -koneissa.

- Alku oli päristystä ja seikkailua. Eikä jälki ollut niin hääppöistä, jos totta puhutaan. On siitä jotain oppinutkin. Nyt käytän runsaastikin aikaa valmistautumiseen. On lopputuloksen kannalta a ja o, että on näkemys minkä takana voi seistä. Soittajien on helppo tarttua syöttiin. Silloin se vääjäämättömästi vaikuttaa koko soundiin, ryhmäkuriin, täsmällisyyteen ja samankaltaiseen nyansoimiseen. Jokainen vaikuttaa toiseensa.

Kaksi vuotta Sinfonia Lahden ylikapellimestarina toiminut Okko Kamu on tyytyväinen orkesterin kehitykseen.

Kamun aikana orkesteriin on rekrytoitu uusia soittajia. Ylikapellimestari sanoo soittotavankin muuttuneen.

- Jousisektiot kuulostavat aiempaa yhtenäisemmiltä. Soittajilla on sisäänrakennettu pakko kuunnella toisiaan. Kapellimestari ei ole sen enempää talonmies kuin kukko tunkiollakaan vaan lähinnä koutsi.

Unohtaminen on kultaa

Vaikka Okko Kamu painottaa huolellista valmistautumista, hän tuo esille myös kapellimestarin työn toisen puolen. Menneiden konserttien muistelu ei kannata.

Työ vaatii ikuista optimismia.

Saattaa olla, että iän myötä itsekritiikki on hävinnyt.

Okko Kamu

- Yksi ammatin edellytyksistä on hyvä unohtamistaito. Jos huomenna kysyt, mitä olen tänään johtanut, täytyisi miettiä. Sama koskee sitä, jos joku kysyy, mitä konsertteja minulla oli viime viikolla. En pystyisi vastaamaan suoralta kädeltä. Tämä on vähän kuin golfin peluuta. Huonon lyönnin jälkeen tulee aina mieleen ajatus, että seuraava on parempi.

Viulu soi vielä

Okko Kamun ammattiura muusikkona alkoi viulistina.

Joka kesä hän esittää laajan ohjelmiston Ruoveden kamarimusiikkijuhlilla, jonka taiteellinen johtaja hän myös on. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu yhä viulunsoiton harjoittelu.

- On pakko harjoitella melkein läpi vuoden. Se on kovaa työtä. Vaikka olen aloittanut pienenä, menee aikansa, kun tauon jälkeen yrittää päästä edes kelvolliseen kuntoon. Saattaa olla, että iän myötä itsekritiikki on hävinnyt. Sitä menee pelotta esiintymään, vaikka siihen ei ehkä olisi syytä. Niin kauan kuin joku haluaa kuulla, panen itseni peliin, muusikko naurahtaa.

Koti on siellä missä kirjatkin

Ylikapellimestari Kamu on maailmankansalainen. Hän on kirjoilla Singaporessa. Kodit löytyvät myös Berliinistä ja Helsingistä sekä asunto Lahdesta.

Kapellimestari ei ole sen enempää talonmies kuin kukko tunkiollakaan vaan lähinnä koutsi.

Okko Kamu

- En ole niin kiintynyt mihinkään, että olisi vaikea lähteä. Levottoman sielun on pakko olla koko ajan reissussa. Sitä sammaloituu, jos kivi ei vieri.

Kysyttäessä, mikä asuinpaikoista on koti, harkinnan jälkeen kapellimestari arvelee sen löytyvän Berliinistä. Siellä kirjahyllyssä on eniten kirjoja.

- Sanotaan, että ihmisen koti on siellä missä hänen kirjansa, lukemisensa, ovat.