Miten metsäopiskelijat löysivät itsestään taiteilijan

Hiukan metsätalousinsinööriksi opiskelevat hämmentyivät, kun metsään menon sijasta opinnot alkoivatkin taideviikolla ja ympäristötaiteella. Tuloksena on mm. palaneen huoneen raunio sekä ihmisen ja luonnon välisen shakkipelin jättilauta. Yhteinen tekeminen oli kuitenkin tärkeämpää taiteellinen lopputulos.

kulttuuri
Eksy ja löydä -ympäristötaideprojektin työ Elmän shakki Evolla vuonna 2013, kuvassa Anssi Taulu, Salla Laurinolli, Veetrikki Hanhilahti ja Toni Tyrmi
Markku Karvonen / Yle

Mitä hyötyä on metsätalousinsinöörin opinnoissa maassa vihertävästä shakkilaudasta, parrun päällä kannettavasta palaneesta pölkystä, havulaavusta tai palaneen talon ja huoneen rauniosta?

Hämeen ammattikorkeakoulussa Evolla on perinteenä, että uudet opiskelijat tulevat sinuiksi ja toivotetaan tervetulleeksi opintojen aluksi jollakin teemapäivällä. Tällä kertaa vanhat ja uudet ammatti-instituutin ja ammattikorkeakoulun evolaiset opiskelijat saivat tehtävän painua luontoon etsimään sopivia aineksia ympäristötaiteeseen.

Ympäristötaideviikon teema oli Eksy & löydä. Ohjaajana heillä on ollut kuvanveistäjä Anssi Taulu osana hanketta, joka vie taidetta uusiin ympäristöihin. Mitäs ideaa ympäristötaiteen tekemisessä on muuta kuin saada eri asteiden nuoret tutuiksi ja luoda yhteishenkeä? Teosten lisäksi opiskelijat vastaavat blogillaan.

Shakkia järven rannassa

- Tämä kuvaa ihmisen ja luonnon välistä harmoniaa. Molempien on tehtävä järkeviä siirtoja, jotta peli ei pääty ja harmonia säilyy loppuun saakka. Peli kuvaa myös ympäröivää rantaa, koska ympärillä on rakennettua ympäristöä, ihmisen siirtoja, sekä luontoa sen omina siirtoina, kuvailee opiskelija Toni Tyrmi pieneltä alalta kootuista aineksista rakennettua suurta shakkilautaa.

- Kaikki ratkaisut ja päätökset siitä mitä tehdään, teki ryhmä keskustellen sisällään. Jokaisen mielipide on tärkeä ja jokaista rohkaistaan omaan mielipiteeseensä. Samalla toivottiin, että ryhmän dynamiikka siirtyy teospaikalle. Lopputulos on kuitenkin sivuseikka. Avainsanat ovat toisen kunnioittaminen, ryhmässä oleminen, ympäristössä oleminen. Ja lopputulos on loistava, kehuu vetäjä Anssi Taulu.

- Kun samalla kampuksella toimitaan ja useimmat vielä asuvatkin, on hyvä kun heti alussa tunnetaan toisemme ja pystymme tekemään yhteisiä asioita. Ryhmä muodostuu heti, ja heti päästään toiminnassa alkuun, perustelee opintojen ohjaaja Esa Lientola Evolta.

Mikä sytytti Rusthollin raunion huoneen?

Ehkä vaikuttavin ympäristötaideviikon teoksista on yhden ryhmän työ Ruinas, palaneen talon ja huoneen raunio, jossa nuori mänty kasvaa tulessa tuhoutuneen huoneen keskellä. Ympärillä on hiiltyneitä seinähirsiä ja huonekaluja. Virikkeenä tarinalle voi olla vaikka nurkassa oleva polttoainekanisteri.

- Kyseessä on Evon vanha Rustholli, joka paloi viime keväänä. Menimme työmaalle katsomaan raunioita, että mitä sinne voisi tehdä. Halusimme luoda sinne dramatiikkaa ja häivähdyksen siitä, että siellä on ollut elämää. Puu kuvaa elämän jatkumista, kertoo opiskelija Veetrikki Hanhilahti.

- Tärkeää on, että pystyy katsomaan ympäristöä ja osaa viipyillä siinä. Elämää voidaan katsoa muunakin kuin omana suodatuksena tai jonkinlaisena putkena, selittää vielä Anssi Taulu.

Taide murtaa rajojaan

Evon projekti on osa Ars-Hämeen KUOMA-hanketta, joka etsii uusia tapoja käyttää taitelijoiden osaamista perinteisen taiteen ulkopuolella sekä vie taidetta uusiin ympäristöihin ja ryhmiin.

- Tämä on yksi tapa miettiä miten kuvataidetta voi kohdata ja käyttää muuallakin kuin on totuttu. Jatkuvasti eri aloilla syntyy uusia rajapintoja, joilla molemmin puolin löytyy yhteistä tekemistä, sanoo hankkeen koordinaattori, kuvataiteilija Salla Laurinolli.

- Kyllä siinä yllättyi, kun tuli metsäalaa opiskelemaan, ja vastaan tulikin taideviikko. Hetken meni, että pääsi kärryille, mutta lopulta oli hauskaa päästää kokeilemaan, ja heti löysi kyllä uutta luovuutta ja uusia ajatuksia opiskeluun. Pääsi ottamaan kantaa, summaa Veetrikki Hanhilahti.