Jätkien suosimassa tupessa panoksena oli häpeä

Tuppi on Lapin ja Perä-Pohjolan, mutta myös pohjoispohjalaisten ja kainuulaisten korttipeli. Tuppeen kuuluu olennaisesti oikeus leuhottaa menestyksellä ja häviäjänä joutuu suureen häpeään. Jätkäkulttuurissa jalostunut tuppi korvasi savotoilla ja porokämpillä rahapelin sökön.

ilmiöt
Tuppi syntyi jätkien kesken savotoissa ja porokämpillä.
Tupessa pelataan noloa tai ramia.Maija-Liisa Juntti / Yle
Tuppi syntyi jätkien kesken savotoissa ja porokämpillä.
Kuuntele juttu tupenpeluusta.

Tuppi mielletään helposti lappilaiseksi korttipeliksi, mutta tosiasiassa sitä pelataan koko Pohjois-Suomessa.

Lestadiolaisessa Lapissa ja Perä-Pohjolassa korttipeleissä on aina ollut synnin leima.

- Vahva tuppialue ulottuu aina Kalajoki-laaksoon saakka, tupen historiaan perehnyt kemiläinen Pentti Jussila sanoo.

Tuppi on neljän hengen korttipeli, jossa voitosta pelataan pareittain. Suomen Tuppiliiton alaisia kerhoja on kymmenkunta. Kerhot lyövät korttia säännöllisesti osakilpailuissa ja perinteiset SM-kisat järjestetään vuosittain Sodankylässä. Lappilaiskodeissa ja kapakoissa tuppea pelataan nykyään harvemmin. Tupesta on kehitetty myös kahden pelaajan pöytätuppiversio.

Tuppi jalostui englantilaisesta vististä

Perinteisen nelinpeli-tupen taustalla on englantilainen korttipeli visti, joka aikanaan muokattiin Lapissa paikallisia olosuhteita ja mentaliteettia vastaavaksi, Pentti Jussila kertoo. Tupelle on ollut ominaista, että sitä on pelattu ennen muuta savotoilla ja porokämpillä.

Orajärviset väittävät, että ennen oli hyväksyttyä antaa selkäsauna lapselle, joka pelasi väärin.

- Vahvasti lestadiolaisessa Lapissa ja Perä-Pohjolassa korttipeleissä on aina ollut se synnin leima, eikä tuppeakaan ole kovin paljon kyliin tuotu, mutta eräitä tuppikyliä voi mainita. Niistä tunnetuin on Sodankylän Orajärvi. Siellä pelattiin kylässä ja pirtinpöydän ääressä tuppea. Oravajärviset väittävät jopa, että ennen oli aivan laillinen ja hyväksytty syy antaa selkäsauna lapselle, joka pelasi väärin. Eiköhän tämä kuitenkin liene legendaa, Jussila nauraa.

Tupenpeluu yleistyi ja levisi sota-aikaan, kun asemasotavaiheessa piti kehittää ajantappokeinoja.

- Tuppi ei ollut niin syntistä kuin rahapelit. Sitä pystyivät pelaamaan nekin, jotka eivät periaatteesta halunneet pelata rahasta. Toisaalta rahapelit liittyivät savottakulttuuriin ja on sanottu, että kun lentojätkä tuli savotalle ja jos siellä pelattiin tuppea eikä rahasta sököä, niin se arveli, että tämä taitaakin olla huonon tienestin savotta ja jätkähän ei töitä tee kuin rahasta. Tämä oli mentaliteetti, Pentti Jussila kertoo.

Tuppeen meneminen oli suuri häpeä

Tupen peluuseen liittyy olennaisesti kunnia ja häpeä. Tuppeen menemistä koitetaan välttää viimeiseen asti. Jussilan mukaan tupen peluuseen kuuluu aivan olennaisesti oikeus leuhottaa menestyksellään - ja selitellä häviötään.

- Yleensähän, jos tupessa on pärjännyt, se on loistavaa pelitaitoa ja jos on hävinnyt, niin silloin kävi kaverilla mielettömän hyvä kortti ja itellä huono. Tämä on se normaali asenne ja kihoilla on samallalailla luovuttamaton oikeus härnätä ja pilkata hävinneitä.

Sodankyläläisiltä jos kysyy, miksi Kittilässä on selittelylato, se ei suinkaan tarkoita, että kittiläläiset olisivat erityisen hyviä pelaamaan.

Perinteisesti myös tuppipitäjät kilpailivat paremmuudesta ja tuppeen joutuneita pilkattiin estoitta.

- Siinä saattoi käydä niin, että jos maakunnan kuulu tuppipari joutui tuppeen, niin siitä revittiin kyllä vahingoniloa. Kerrotaan siitäkin, että Kittilästä tilattiin tuppilaulun osaaja jollekin kaukaiselle savotalle hyvällä rahalla, mutta nämä tuppeen joutuneet tarjosivatkin isomman rahan, ettei sitä laulua laulettaisi. Siinä sitten käytiin huutokauppaa ja kävi lopulta niin, että tuppilaulun osaaja lähti aikamoinen rahanivaska taskussa laulamatta pois.

Kittilä tunnetaan tuppipitäjänä muissakin legendoissa.

- Kittilä tulee esille tuppilaulun sanoissa "Kittilässä on kivet kannot aitoina, lapsilla poronnahat paitoina", Kittilässä on myös tuppisanontojen mukaan selittelylato. Sodankyläläisiltä jos kysyy, miksi se on Kittilässä, niin se ei suinkaan kerro siitä, että kittiläläiset olisivat erityisen hyviä pelaamaan, vaan päinvastoin.

Tupen tulevaisuus netissä?

Suomen tuppiliiton puheenjohtaja rovaniemeläinen Kari Muikku sanoo, että tupen peluuseen liittyy tänäkin päivänä vahvasti kunnia ja toisaalta häpeä.

- Kyllä sitä muistellaan kauan aikaa, jos väärässä paikassa menet tuppeen, kisoja kiertävä Muikku sanoo.

Kymmenen vuotta sitten Tuppiliiton alaisissa kisoissa otettiin käyttöön sermi, joka estää pelikavereita kommunikoimasta toisilleen ilmein tai elein. 80-90-luvun Lapissa lapsetkin pelasivat vielä tuppea, mutta netti- ja konsolipelit ovat vallanneet tilaa perinteiseltä korttipeliltä. Nettipokerin suosiosta savotoilla kehitetty peli saattaa tosin hyötyäkin, kun kortinpeluu on sitä kautta taas tutumpaa nuoremmallekin polvelle. Tuppiliiton puheenjohtaja pohtiikin, että tupesta voisi kehittää version uusille alustoille.

- Jos tuppea pystyisi pelaamaan netissäkin tai saataisiin tästä tietokonepeli ja kisoissa käytäisiin näyttämässä sitten taitoja, Suomen tuppiliiton ja rovaniemeläisen Polarin tupeksijat Ry:n puheenjohtaja Kari Muikku pohtii.