Suomalaisilla on naamat näkkärillä koko ikänsä

Vanikka, vaneri, näkkäri. Näkkileipää on rouskutettu suomalaisissa kodeissa, kouluissa ja armeijan harmaissa jo ammoisista ajoista. Näkkäri on pitänyt pintansa suomalaisissa ruokapöydissä vuosikymmenestä toiseen, näihin päiviin asti.

Kotimaa
näkkileipää
Jari Laasanen/ Yle

Lapsena 80-luvun puolivälissä juostiin kesäisin leikkipuistoon päästelemään höyryjä kaupungin järjestämään mukila-toimintaan. Varustuksena tuli olla muovimuki. Lisäksi piti muistaa oma syntymäaika, joka piti ilmoittautuessa kertoa mukilaohjaajalle.

Mukilapäivistä mieleen upposi oma sosiaaliturvatunnus, jonka muistaakseen sitä piti hokea koko 100 metrin matka kotoa leikkipuistoon.

Toinen asia, joka jäi lähtemättömästi mieleen, oli näkkileipä. Kaupunki tarjosi mukila-lapsille välipalaksi mehua ja näkkileivän, jonka päällä oli lauantaimakkaraa. Noina kesinä näkkäri maistui aina parhaalta. Ja tietenkin silloin paistoi aina aurinko ja mehumukissa kellui kärpänen.

Enemmän kuitua, vähemmän suolaa

Näkkäristä on jokaisella suomalaisella varmasti muistoja ja näkkileipä maistuu meille yhä edelleen. Vanikka on terveellinen leipä, mutta niissäkin on eroja.

- On hyviä näkkileipiä ja vähemmän hyviä. Kaupassa näkkileipäpakettia katsoessa kiinnittäisin huomiota kuidun ja suolan määrään ja siihen, paljonko leipä sisältää lisäaineita. Mitä vähemmän suolaa ja E-aineita, ja mitä enemmän kuitua, sitä parempi näkkileipä, kertoo ravintovalmentaja Anna-Mari Lehtinen.

Intissä syödään näkkärin lisäksi tuoretta sämpylää

Puolustusvoimissa ja kouluissa näkkäriä kuluu suuria määriä, mutta ajat ovat muuttuneet armeijan harmaissakin. Nykyään on tarjolla muutakin, kuin pelkkää vanikkaa.

- Näkkileipää syödään armeijassa kuten ennenkin. Tarjontaa on lisätty siten, että joka aterialla on lisäksi tummaa ja vaaleaa leipää ja usein myös uunituoretta sämpylää, kertoo Leijona cateringin liiketoimintajohtaja Elina Latvanen-Nieminen.

Joitain vuosikymmeniä sitten varusmiehen pääasiallinen leipä oli näkkäri ja palvelustaan suorittavia hellittiin vain silloin tällöin vaalealla leivällä.

- Jos muistan historiaa oikein, niin viikonloppuisin tai keskiviikkoisin saatettiin tarjota pehmeää leipää ja se oli varmasti juhlahetki aikoinaan. Nyt varmaan juhlahetki onkin se, kun syödään tuoretta, paikan päällä leivottua sämpylää, Elina Latvanen-Nieminen jatkaa.

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista leipäviikkoa. Tämän vuoden teemana on "Leivän tie, hyvää ja terveellistä läheltä". Teemalla halutaan kertoa kuluttajille, että leipä on hyvää ja terveellistä, ja jokaisella leivällä on tekijänsä.